sannikko

Ingrian

Etymology

Equivalent to sanni- (“fern”) +‎ -kko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsɑnːikːo/, [ˈs̠ɑnːəkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsɑnːikːoi̯/, [ˈʃɑnːikːo̞i̯]
• Rhymes: -ɑnːikːo, -ɑnːikːoi̯
• Hyphenation: san‧nik‧ko

Noun

sannikko

1. group of ferns

Declension

Declension of sannikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	sannikko	sannikot
genitive	sannikon	sannikkoin, sannikkoloin
partitive	sannikkoa	sannikkoja, sannikkoloja
illative	sannikkoo	sannikkoihe, sannikkoloihe
inessive	sannikoos	sannikois, sannikkolois
elative	sannikost	sannikoist, sannikkoloist
allative	sannikolle	sannikoille, sannikkoloille
adessive	sannikool	sannikoil, sannikkoloil
ablative	sannikolt	sannikoilt, sannikkoloilt
translative	sannikoks	sannikoiks, sannikkoloiks
essive	sannikkonna, sannikkoon	sannikkoinna, sannikkoloinna, sannikkoin, sannikkoloin
exessive1)	sannikkont	sannikkoint, sannikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 504