Etymology
sivu- (“side”) + lause (“clause”)
Pronunciation
- Hyphenation: si‧vu‧lau‧se
Noun
sivulause
- (grammar) A subordinate clause.
Declension
Declension of sivulause (type hame)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
sivulause |
sivulauseet |
|---|
| genitive |
sivulauseen |
sivulauseiden
sivulauseitten |
|---|
| partitive |
sivulausetta |
sivulauseita |
|---|
| accusative |
sivulause
sivulauseen |
sivulauseet |
|---|
| inessive |
sivulauseessa |
sivulauseissa |
|---|
| elative |
sivulauseesta |
sivulauseista |
|---|
| illative |
sivulauseeseen |
sivulauseisiin
sivulauseihin |
|---|
| adessive |
sivulauseella |
sivulauseilla |
|---|
| ablative |
sivulauseelta |
sivulauseilta |
|---|
| allative |
sivulauseelle |
sivulauseille |
|---|
| essive |
sivulauseena |
sivulauseina |
|---|
| translative |
sivulauseeksi |
sivulauseiksi |
|---|
| instructive |
– |
sivulausein |
|---|
| abessive |
sivulauseetta |
sivulauseitta |
|---|
| comitative |
– |
sivulauseineen |
|---|
|