soomakko

Ingrian

Etymology

From soomi (“Finn”) +‎ -kko. For the origin of the vowel -a-, see soomalain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsoːmɑkːo/, [ˈs̠oːməkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsoːmɑkːoi̯/, [ˈʃo̝ːmɑkːo̞i̯]
• Rhymes: -oːmɑkːo, -oːmɑkːoi̯
• Hyphenation: soo‧mak‧ko

Noun

soomakko

1. female Finn

Declension

Declension of soomakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	soomakko	soomakot
genitive	soomakon	soomakkoin, soomakkoloin
partitive	soomakkoa	soomakkoja, soomakkoloja
illative	soomakkoo	soomakkoihe, soomakkoloihe
inessive	soomakoos	soomakois, soomakkolois
elative	soomakost	soomakoist, soomakkoloist
allative	soomakolle	soomakoille, soomakkoloille
adessive	soomakool	soomakoil, soomakkoloil
ablative	soomakolt	soomakoilt, soomakkoloilt
translative	soomakoks	soomakoiks, soomakkoloiks
essive	soomakkonna, soomakkoon	soomakkoinna, soomakkoloinna, soomakkoin, soomakkoloin
exessive1)	soomakkont	soomakkoint, soomakkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hypernyms

• soomalain (“Finn”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 543