Wiktionary

suistua

Finnish edit

Etymology edit

suistaa +‎ -ua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈsui̯stuɑˣ/, [ˈs̠ui̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uistuɑ
  • Syllabification(key): suis‧tu‧a

Verb edit

suistua (intransitive)

  1. to plunge, fall, tumble, especially accidentally and/or violently
    Synonyms: kaatua, pudota, ajautua, tippua, syöksyä
    suistua kiskoilta ― to derail
    suistua raiteilta ― to derail
    suistua raiteiltaan (figurative) ― to be derailed; go off the rails, lose one's mental balance
    suistua vallasta ― to fall from power
    Kokematon ratsastaja suistui rotkoon hevosineen.
    An unexperienced horseman fell into a ravine together with his horse.
    Auto suistui tieltä jyrkässä mutkassa.
    The car fell off the road in a sharp corner.

Conjugation edit

Inflection of suistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suistun en suistu 1st sing. olen suistunut en ole suistunut
2nd sing. suistut et suistu 2nd sing. olet suistunut et ole suistunut
3rd sing. suistuu ei suistu 3rd sing. on suistunut ei ole suistunut
1st plur. suistumme emme suistu 1st plur. olemme suistuneet emme ole suistuneet
2nd plur. suistutte ette suistu 2nd plur. olette suistuneet ette ole suistuneet
3rd plur. suistuvat eivät suistu 3rd plur. ovat suistuneet eivät ole suistuneet
passive suistutaan ei suistuta passive on suistuttu ei ole suistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suistuin en suistunut 1st sing. olin suistunut en ollut suistunut
2nd sing. suistuit et suistunut 2nd sing. olit suistunut et ollut suistunut
3rd sing. suistui ei suistunut 3rd sing. oli suistunut ei ollut suistunut
1st plur. suistuimme emme suistuneet 1st plur. olimme suistuneet emme olleet suistuneet
2nd plur. suistuitte ette suistuneet 2nd plur. olitte suistuneet ette olleet suistuneet
3rd plur. suistuivat eivät suistuneet 3rd plur. olivat suistuneet eivät olleet suistuneet
passive suistuttiin ei suistuttu passive oli suistuttu ei ollut suistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suistuisin en suistuisi 1st sing. olisin suistunut en olisi suistunut
2nd sing. suistuisit et suistuisi 2nd sing. olisit suistunut et olisi suistunut
3rd sing. suistuisi ei suistuisi 3rd sing. olisi suistunut ei olisi suistunut
1st plur. suistuisimme emme suistuisi 1st plur. olisimme suistuneet emme olisi suistuneet
2nd plur. suistuisitte ette suistuisi 2nd plur. olisitte suistuneet ette olisi suistuneet
3rd plur. suistuisivat eivät suistuisi 3rd plur. olisivat suistuneet eivät olisi suistuneet
passive suistuttaisiin ei suistuttaisi passive olisi suistuttu ei olisi suistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. suistu älä suistu 2nd sing. — —
3rd sing. suistukoon älköön suistuko 3rd sing. olkoon suistunut älköön olko suistunut
1st plur. suistukaamme älkäämme suistuko 1st plur. — —
2nd plur. suistukaa älkää suistuko 2nd plur. — —
3rd plur. suistukoot älkööt suistuko 3rd plur. olkoot suistuneet älkööt olko suistuneet
passive suistuttakoon älköön suistuttako passive olkoon suistuttu älköön olko suistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suistunen en suistune 1st sing. lienen suistunut en liene suistunut
2nd sing. suistunet et suistune 2nd sing. lienet suistunut et liene suistunut
3rd sing. suistunee ei suistune 3rd sing. lienee suistunut ei liene suistunut
1st plur. suistunemme emme suistune 1st plur. lienemme suistuneet emme liene suistuneet
2nd plur. suistunette ette suistune 2nd plur. lienette suistuneet ette liene suistuneet
3rd plur. suistunevat eivät suistune 3rd plur. lienevät suistuneet eivät liene suistuneet
passive suistuttaneen ei suistuttane passive lienee suistuttu ei liene suistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suistua present suistuva suistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suistuakseni suistuaksemme
2nd suistuaksesi suistuaksenne
3rd suistuakseen
suistuaksensa
past suistunut suistuttu
2nd inessive2 suistuessa suistuttaessa agent3 suistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suistuessani suistuessamme
2nd suistuessasi suistuessanne
3rd suistuessaan
suistuessansa
negative suistumaton
instructive suistuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive suistumassa —
elative suistumasta —
illative suistumaan —
adessive suistumalla —
abessive suistumatta —
instructive suistuman suistuttaman
4th4 verbal noun suistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suistumaisillani suistumaisillamme
2nd suistumaisillasi suistumaisillanne
3rd suistumaisillaan
suistumaisillansa

Derived terms edit

Related terms edit

Further reading edit

Anagrams edit

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=suistua&oldid=75038871"