surustua

Finnish

Etymology

From suru (“sadness, sorrow”) +‎ -stua. Compare sairastua (“to get sick”), vilustua (“to catch a cold”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsurustuɑˣ/, [ˈs̠urus̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): su‧rus‧tu‧a

Verb

surustua (childish)

1. to get sad

   Synonym: tulla surulliseksi

Conjugation

Inflection of surustua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surustun	en surustu	1st sing.	olen surustunut	en ole surustunut
2nd sing.		surustut	et surustu	2nd sing.	olet surustunut	et ole surustunut
3rd sing.		surustuu	ei surustu	3rd sing.	on surustunut	ei ole surustunut
1st plur.		surustumme	emme surustu	1st plur.	olemme surustuneet	emme ole surustuneet
2nd plur.		surustutte	ette surustu	2nd plur.	olette surustuneet	ette ole surustuneet
3rd plur.		surustuvat	eivät surustu	3rd plur.	ovat surustuneet	eivät ole surustuneet
passive		surustutaan	ei surustuta	passive	on surustuttu	ei ole surustuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surustuin	en surustunut	1st sing.	olin surustunut	en ollut surustunut
2nd sing.		surustuit	et surustunut	2nd sing.	olit surustunut	et ollut surustunut
3rd sing.		surustui	ei surustunut	3rd sing.	oli surustunut	ei ollut surustunut
1st plur.		surustuimme	emme surustuneet	1st plur.	olimme surustuneet	emme olleet surustuneet
2nd plur.		surustuitte	ette surustuneet	2nd plur.	olitte surustuneet	ette olleet surustuneet
3rd plur.		surustuivat	eivät surustuneet	3rd plur.	olivat surustuneet	eivät olleet surustuneet
passive		surustuttiin	ei surustuttu	passive	oli surustuttu	ei ollut surustuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surustuisin	en surustuisi	1st sing.	olisin surustunut	en olisi surustunut
2nd sing.		surustuisit	et surustuisi	2nd sing.	olisit surustunut	et olisi surustunut
3rd sing.		surustuisi	ei surustuisi	3rd sing.	olisi surustunut	ei olisi surustunut
1st plur.		surustuisimme	emme surustuisi	1st plur.	olisimme surustuneet	emme olisi surustuneet
2nd plur.		surustuisitte	ette surustuisi	2nd plur.	olisitte surustuneet	ette olisi surustuneet
3rd plur.		surustuisivat	eivät surustuisi	3rd plur.	olisivat surustuneet	eivät olisi surustuneet
passive		surustuttaisiin	ei surustuttaisi	passive	olisi surustuttu	ei olisi surustuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		surustu	älä surustu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		surustukoon	älköön surustuko	3rd sing.	olkoon surustunut	älköön olko surustunut
1st plur.		surustukaamme	älkäämme surustuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		surustukaa	älkää surustuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		surustukoot	älkööt surustuko	3rd plur.	olkoot surustuneet	älkööt olko surustuneet
passive		surustuttakoon	älköön surustuttako	passive	olkoon surustuttu	älköön olko surustuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surustunen	en surustune	1st sing.	lienen surustunut	en liene surustunut
2nd sing.		surustunet	et surustune	2nd sing.	lienet surustunut	et liene surustunut
3rd sing.		surustunee	ei surustune	3rd sing.	lienee surustunut	ei liene surustunut
1st plur.		surustunemme	emme surustune	1st plur.	lienemme surustuneet	emme liene surustuneet
2nd plur.		surustunette	ette surustune	2nd plur.	lienette surustuneet	ette liene surustuneet
3rd plur.		surustunevat	eivät surustune	3rd plur.	lienevät surustuneet	eivät liene surustuneet
passive		surustuttaneen	ei surustuttane	passive	lienee surustuttu	ei liene surustuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		surustua		present	surustuva	surustuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surustuakseni surustuaksemme 2nd surustuaksesi surustuaksenne 3rd surustuakseen surustuaksensa		past	surustunut	surustuttu
2nd	inessive2	surustuessa	surustuttaessa	agent3	surustuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st surustuessani surustuessamme 2nd surustuessasi surustuessanne 3rd surustuessaan surustuessansa		negative	surustumaton
	instructive	surustuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	surustumassa	—
	elative	surustumasta	—
	illative	surustumaan	—
	adessive	surustumalla	—
	abessive	surustumatta	—
	instructive	surustuman	surustuttaman
4th4	verbal noun	surustuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surustumaisillani surustumaisillamme 2nd surustumaisillasi surustumaisillanne 3rd surustumaisillaan surustumaisillansa