suunta
Finnish edit
Etymology edit
Origin uncertain, with no known cognates (Karelian šunta, šuunta, Estonian suund are borrowed from Finnish); possibly borrowed from Baltic (compare Lithuanian siuntà from sių̃sti (“to send”)) or Slavic (compare Russian суд (sud)).
Pronunciation edit
Noun edit
suunta
- direction (indication of the point toward which an object is moving)
- way, hand (direction when indicated by right or left)
- Kumpaan suuntaan tästä käännytään?
- To which hand shall I turn from here?
- path (direction of proceeding)
- (navigation) bearing, magnetic bearing (short for kompassisuunta, the direction towards an object or target expressed in terms of horizontal angle between that direction and that of true north)
- (navigation) heading (short for kulkusuunta, the direction into which a vessel's bow is pointing or the direction into which it is actually moving relative to the ground)
- lay (direction to which a rope is twisted)
- (mathematics) sense (direction of a vector)
- tack (course of action)
Declension edit
| Inflection of suunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation) | ||||
|---|---|---|---|---|
| nominative | suunta | suunnat | ||
| genitive | suunnan | suuntien | ||
| partitive | suuntaa | suuntia | ||
| illative | suuntaan | suuntiin | ||
| singular | plural | |||
| nominative | suunta | suunnat | ||
| accusative | nom. | suunta | suunnat | |
| gen. | suunnan | |||
| genitive | suunnan | suuntien suuntainrare | ||
| partitive | suuntaa | suuntia | ||
| inessive | suunnassa | suunnissa | ||
| elative | suunnasta | suunnista | ||
| illative | suuntaan | suuntiin | ||
| adessive | suunnalla | suunnilla | ||
| ablative | suunnalta | suunnilta | ||
| allative | suunnalle | suunnille | ||
| essive | suuntana | suuntina | ||
| translative | suunnaksi | suunniksi | ||
| abessive | suunnatta | suunnitta | ||
| instructive | — | suunnin | ||
| comitative | See the possessive forms below. | |||
Derived terms edit
compounds
- aatesuunta
- ajatussuunta
- ajosuunta
- alasuunta
- erisuuntainen
- estosuunta
- eteläsuunta
- etenemissuunta
- etusuunta
- hallitussuunta
- ilmansuunta
- kaksisuuntainen
- kehityssuunta
- kiertosuunta
- kompassisuunta
- konesuunta
- korkeussuunta
- kuitusuunta
- kulkusuunta
- käyntisuunta
- kääntymissuunta
- laskusuunta
- lentosuunta
- leveyssuunta
- liikesuunta
- lohkeamissuunta
- lukusuunta
- lähestymissuunta
- makusuunta
- menosuunta
- mielipidesuunta
- muotisuunta
- myöntyväisyyssuunta
- noususuunta
- ohjaussuunta
- oikeansuuntainen
- opintosuunta
- oppisuunta
- perussuunta
- pitkittäissuunta
- pituussuunta
- poikittaissuunta
- poikkisuunta
- pystysuunta
- pyörimissuunta
- päästösuunta
- pääsuunta
- rintamasuunta
- sivusuunta
- suunnanmuutos
- suunnanmääritys
- suunnannäyttäjä
- suunnanvaihdin
- suunnanvaihdos
- suunnanvaihto
- suunta-antenni
- suuntahyrrä
- suuntajana
- suuntakehä
- suuntakiista
- suuntakulma
- suuntakuvio
- suuntamerkki
- suuntamikrofoni
- suuntanumero
- suuntanuoli
- suuntapiirrin
- suuntaruusu
- suuntasija
- suuntataju
- suuntavaikutelma
- suuntavaisto
- suuntavakaa
- suuntavakaus
- suuntavakavuus
- suuntavalaisin
- suuntavektori
- suuntaventtiili
- suuntaviitta
- suuntaviiva
- suuntavilkku
- suurisuuntainen
- syvyyssuunta
- taidesuunta
- tasasuuntainen
- tulosuunta
- tuotantosuunta
- tuulensuunta
- tyylisuunta
- tämänsuuntainen
- uskonsuunta
- vaakasuunta
- vaikutussuunta
- vastakkaissuunta
- vastasuunta
- vastasuuntainen
- vetosuunta
- vinosuuntaan
- vuorosuuntainen
- x-suunta
- yhdensuuntainen
- yksisuuntainen
- yksisuuntaventtiili
- y-suunta
- z-suunta
- äärisuunta
Further reading edit
- “suunta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03