suvaita

Finnish

Etymology

suva- +‎ -ita, possibly from the same root as suoda (Proto-Finnic *soodak, probably from earlier *suwa-).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuʋɑi̯tɑˣ/, [ˈs̠uʋɑ̝i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uʋɑitɑ
• Syllabification^(key): su‧vai‧ta

Verb

suvaita

1. (transitive, usually atelic) to accept, stand

   Synonym: hyväksyä

   Tätä en tule suvaitsemaan!

   I will not accept this!

2. (transitive, usually atelic) to tolerate, stand

   Synonyms: sietää, kestää

   Jotkut eivät suvaitse ulkomaalaisia.

   Some people don't tolerate foreigners.

   En voi suvaita tätä.

   I can't stand this.

3. (transitive, usually atelic) to deign, condescend (to do = first infinitive) (to do despite a perceived affront to one's dignity)

   Synonym: alentua

   Voisimme aloittaa, jos Hänen ylimielinen Ylhäisyytensä suvaitsisi tulla.

   We could start if Her Arrogant Excellency deigned to come.

Conjugation

Inflection of suvaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suvaitsen	en suvaitse	1st sing.	olen suvainnut	en ole suvainnut
2nd sing.		suvaitset	et suvaitse	2nd sing.	olet suvainnut	et ole suvainnut
3rd sing.		suvaitsee	ei suvaitse	3rd sing.	on suvainnut	ei ole suvainnut
1st plur.		suvaitsemme	emme suvaitse	1st plur.	olemme suvainneet	emme ole suvainneet
2nd plur.		suvaitsette	ette suvaitse	2nd plur.	olette suvainneet	ette ole suvainneet
3rd plur.		suvaitsevat	eivät suvaitse	3rd plur.	ovat suvainneet	eivät ole suvainneet
passive		suvaitaan	ei suvaita	passive	on suvaittu	ei ole suvaittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suvaitsin	en suvainnut	1st sing.	olin suvainnut	en ollut suvainnut
2nd sing.		suvaitsit	et suvainnut	2nd sing.	olit suvainnut	et ollut suvainnut
3rd sing.		suvaitsi	ei suvainnut	3rd sing.	oli suvainnut	ei ollut suvainnut
1st plur.		suvaitsimme	emme suvainneet	1st plur.	olimme suvainneet	emme olleet suvainneet
2nd plur.		suvaitsitte	ette suvainneet	2nd plur.	olitte suvainneet	ette olleet suvainneet
3rd plur.		suvaitsivat	eivät suvainneet	3rd plur.	olivat suvainneet	eivät olleet suvainneet
passive		suvaittiin	ei suvaittu	passive	oli suvaittu	ei ollut suvaittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suvaitsisin	en suvaitsisi	1st sing.	olisin suvainnut	en olisi suvainnut
2nd sing.		suvaitsisit	et suvaitsisi	2nd sing.	olisit suvainnut	et olisi suvainnut
3rd sing.		suvaitsisi	ei suvaitsisi	3rd sing.	olisi suvainnut	ei olisi suvainnut
1st plur.		suvaitsisimme	emme suvaitsisi	1st plur.	olisimme suvainneet	emme olisi suvainneet
2nd plur.		suvaitsisitte	ette suvaitsisi	2nd plur.	olisitte suvainneet	ette olisi suvainneet
3rd plur.		suvaitsisivat	eivät suvaitsisi	3rd plur.	olisivat suvainneet	eivät olisi suvainneet
passive		suvaittaisiin	ei suvaittaisi	passive	olisi suvaittu	ei olisi suvaittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suvaitse	älä suvaitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suvaitkoon	älköön suvaitko	3rd sing.	olkoon suvainnut	älköön olko suvainnut
1st plur.		suvaitkaamme	älkäämme suvaitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		suvaitkaa	älkää suvaitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suvaitkoot	älkööt suvaitko	3rd plur.	olkoot suvainneet	älkööt olko suvainneet
passive		suvaittakoon	älköön suvaittako	passive	olkoon suvaittu	älköön olko suvaittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suvainnen	en suvainne	1st sing.	lienen suvainnut	en liene suvainnut
2nd sing.		suvainnet	et suvainne	2nd sing.	lienet suvainnut	et liene suvainnut
3rd sing.		suvainnee	ei suvainne	3rd sing.	lienee suvainnut	ei liene suvainnut
1st plur.		suvainnemme	emme suvainne	1st plur.	lienemme suvainneet	emme liene suvainneet
2nd plur.		suvainnette	ette suvainne	2nd plur.	lienette suvainneet	ette liene suvainneet
3rd plur.		suvainnevat	eivät suvainne	3rd plur.	lienevät suvainneet	eivät liene suvainneet
passive		suvaittaneen	ei suvaittane	passive	lienee suvaittu	ei liene suvaittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suvaita		present	suvaitseva	suvaittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suvaitakseni suvaitaksemme 2nd suvaitaksesi suvaitaksenne 3rd suvaitakseen suvaitaksensa		past	suvainnut	suvaittu
2nd	inessive2	suvaitessa	suvaittaessa	agent3	suvaitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suvaitessani suvaitessamme 2nd suvaitessasi suvaitessanne 3rd suvaitessaan suvaitessansa		negative	suvaitsematon
	instructive	suvaiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	suvaitsemassa	—
	elative	suvaitsemasta	—
	illative	suvaitsemaan	—
	adessive	suvaitsemalla	—
	abessive	suvaitsematta	—
	instructive	suvaitseman	suvaittaman
4th4	verbal noun	suvaitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suvaitsemaisillani suvaitsemaisillamme 2nd suvaitsemaisillasi suvaitsemaisillanne 3rd suvaitsemaisillaan suvaitsemaisillansa

Derived terms

adjectives

• suvaitsematon

 

nouns

• suvakki

 

Further reading

• “suvaita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• asuivat, avuista, vaaitus