taika

See also: Taika

Fijian

Etymology

Borrowed from English tiger.

Noun

taika

1. tiger

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *taika, borrowed from Proto-Germanic *taikną.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtɑi̯kɑ/, [ˈt̪ɑ̝i̯kɑ̝]
• Rhymes: -ɑikɑ
• Syllabification^(key): tai‧ka

Noun

taika

1. magic (use of supernatural rituals, forces etc.)
2. spell, enchantment (ritualistic encantation)

Declension

Inflection of taika (Kotus type 9*D/kala, k-∅ gradation)
nominative		taika	taiat
genitive		taian	taikojen
partitive		taikaa	taikoja
illative		taikaan	taikoihin
		singular	plural
nominative		taika	taiat
accusative	nom.	taika	taiat
	gen.	taian
genitive		taian	taikojen taikainrare
partitive		taikaa	taikoja
inessive		taiassa	taioissa
elative		taiasta	taioista
illative		taikaan	taikoihin
adessive		taialla	taioilla
ablative		taialta	taioilta
allative		taialle	taioille
essive		taikana	taikoina
translative		taiaksi	taioiksi
abessive		taiatta	taioitta
instructive		—	taioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of taika (Kotus type 9*D/kala, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative taikani taikani accusative nom. taikani taikani gen. taikani genitive taikani taikojeni taikainirare partitive taikaani taikojani inessive taiassani taioissani elative taiastani taioistani illative taikaani taikoihini adessive taiallani taioillani ablative taialtani taioiltani allative taialleni taioilleni essive taikanani taikoinani translative taiakseni taioikseni abessive taiattani taioittani instructive — — comitative — taikoineni second-person singular possessor singular plural nominative taikasi taikasi accusative nom. taikasi taikasi gen. taikasi genitive taikasi taikojesi taikaisirare partitive taikaasi taikojasi inessive taiassasi taioissasi elative taiastasi taioistasi illative taikaasi taikoihisi adessive taiallasi taioillasi ablative taialtasi taioiltasi allative taiallesi taioillesi essive taikanasi taikoinasi translative taiaksesi taioiksesi abessive taiattasi taioittasi instructive — — comitative — taikoinesi first-person plural possessor singular plural nominative taikamme taikamme accusative nom. taikamme taikamme gen. taikamme genitive taikamme taikojemme taikaimmerare partitive taikaamme taikojamme inessive taiassamme taioissamme elative taiastamme taioistamme illative taikaamme taikoihimme adessive taiallamme taioillamme ablative taialtamme taioiltamme allative taiallemme taioillemme essive taikanamme taikoinamme translative taiaksemme taioiksemme abessive taiattamme taioittamme instructive — — comitative — taikoinemme second-person plural possessor singular plural nominative taikanne taikanne accusative nom. taikanne taikanne gen. taikanne genitive taikanne taikojenne taikainnerare partitive taikaanne taikojanne inessive taiassanne taioissanne elative taiastanne taioistanne illative taikaanne taikoihinne adessive taiallanne taioillanne ablative taialtanne taioiltanne allative taiallenne taioillenne essive taikananne taikoinanne translative taiaksenne taioiksenne abessive taiattanne taioittanne instructive — — comitative — taikoinenne third-person possessor singular plural nominative taikansa taikansa accusative nom. taikansa taikansa gen. taikansa genitive taikansa taikojensa taikainsarare partitive taikaansa taikojaan taikojansa inessive taiassaan taiassansa taioissaan taioissansa elative taiastaan taiastansa taioistaan taioistansa illative taikaansa taikoihinsa adessive taiallaan taiallansa taioillaan taioillansa ablative taialtaan taialtansa taioiltaan taioiltansa allative taialleen taiallensa taioilleen taioillensa essive taikanaan taikanansa taikoinaan taikoinansa translative taiakseen taiaksensa taioikseen taioiksensa abessive taiattaan taiattansa taioittaan taioittansa instructive — — comitative — taikoineen taikoinensa

Synonyms

• (magic) magia, taikuus

Derived terms

• juhannustaika
• taianomainen
• taikaesine
• taikaisku
• taikajuoma
• taikakalu
• taikakeino
• taikalamppu
• taikamatto
• taikamenot
• taikamerkki
• taikaneliö
• taikanumero
• taikapeili
• taikapiiri
• taikasana
• taikasauva
• taikasieni
• taikatemppu
• taikausko
• taikavarpu
• taikavoima
• taikaympyrä
• taikoa
• taikuus

 

Further reading

• “taika”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• Katia, akita, kaita, takia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *taika. Cognates include Finnish taika.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑi̯kɑ/, [ˈtɑi̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑi̯kɑ/, [ˈtɑi̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
• Hyphenation: tai‧ka

Noun

taika

1. spell (ritualistic encantation)
2. pinch, bit (small amount)

Declension

Declension of taika (type 3/kana, ik-j gradation)
	singular	plural
nominative	taika	tajat
genitive	tajan	taikoin
partitive	taikaa	taikoja
illative	taikaa	taikoi
inessive	tajas	tajois
elative	tajast	tajoist
allative	tajalle	tajoille
adessive	tajal	tajoil
ablative	tajalt	tajoilt
translative	tajaks	tajoiks
essive	taikanna, taikaan	taikoinna, taikoin
exessive1)	taikant	taikoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (spell): noitasana

Derived terms

• aikoin-taikoin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667

Japanese

Romanization

taika

1. Rōmaji transcription of たいか

Maori

Etymology

Borrowed from English tiger.

Noun

taika

1. tiger (Panthera tigris)

Rarotongan

Etymology

Borrowed from English tiger.

Noun

taika

1. tiger