tempoilla

Finnish

Etymology

tempoa +‎ -illa (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtempoi̯lːɑˣ/, [ˈt̪e̞mpo̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -empoilːɑ
• Syllabification^(key): tem‧poil‧la

Verb

tempoilla

1. (transitive) frequentative of tempoa (“to tear or pull at violently”)
2. (intransitive) to wince (kick or flounce when unsteady or impatient)

Conjugation

Inflection of tempoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tempoilen	en tempoile	1st sing.	olen tempoillut	en ole tempoillut
2nd sing.		tempoilet	et tempoile	2nd sing.	olet tempoillut	et ole tempoillut
3rd sing.		tempoilee	ei tempoile	3rd sing.	on tempoillut	ei ole tempoillut
1st plur.		tempoilemme	emme tempoile	1st plur.	olemme tempoilleet	emme ole tempoilleet
2nd plur.		tempoilette	ette tempoile	2nd plur.	olette tempoilleet	ette ole tempoilleet
3rd plur.		tempoilevat	eivät tempoile	3rd plur.	ovat tempoilleet	eivät ole tempoilleet
passive		tempoillaan	ei tempoilla	passive	on tempoiltu	ei ole tempoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tempoilin	en tempoillut	1st sing.	olin tempoillut	en ollut tempoillut
2nd sing.		tempoilit	et tempoillut	2nd sing.	olit tempoillut	et ollut tempoillut
3rd sing.		tempoili	ei tempoillut	3rd sing.	oli tempoillut	ei ollut tempoillut
1st plur.		tempoilimme	emme tempoilleet	1st plur.	olimme tempoilleet	emme olleet tempoilleet
2nd plur.		tempoilitte	ette tempoilleet	2nd plur.	olitte tempoilleet	ette olleet tempoilleet
3rd plur.		tempoilivat	eivät tempoilleet	3rd plur.	olivat tempoilleet	eivät olleet tempoilleet
passive		tempoiltiin	ei tempoiltu	passive	oli tempoiltu	ei ollut tempoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tempoilisin	en tempoilisi	1st sing.	olisin tempoillut	en olisi tempoillut
2nd sing.		tempoilisit	et tempoilisi	2nd sing.	olisit tempoillut	et olisi tempoillut
3rd sing.		tempoilisi	ei tempoilisi	3rd sing.	olisi tempoillut	ei olisi tempoillut
1st plur.		tempoilisimme	emme tempoilisi	1st plur.	olisimme tempoilleet	emme olisi tempoilleet
2nd plur.		tempoilisitte	ette tempoilisi	2nd plur.	olisitte tempoilleet	ette olisi tempoilleet
3rd plur.		tempoilisivat	eivät tempoilisi	3rd plur.	olisivat tempoilleet	eivät olisi tempoilleet
passive		tempoiltaisiin	ei tempoiltaisi	passive	olisi tempoiltu	ei olisi tempoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tempoile	älä tempoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tempoilkoon	älköön tempoilko	3rd sing.	olkoon tempoillut	älköön olko tempoillut
1st plur.		tempoilkaamme	älkäämme tempoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tempoilkaa	älkää tempoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tempoilkoot	älkööt tempoilko	3rd plur.	olkoot tempoilleet	älkööt olko tempoilleet
passive		tempoiltakoon	älköön tempoiltako	passive	olkoon tempoiltu	älköön olko tempoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tempoillen	en tempoille	1st sing.	lienen tempoillut	en liene tempoillut
2nd sing.		tempoillet	et tempoille	2nd sing.	lienet tempoillut	et liene tempoillut
3rd sing.		tempoillee	ei tempoille	3rd sing.	lienee tempoillut	ei liene tempoillut
1st plur.		tempoillemme	emme tempoille	1st plur.	lienemme tempoilleet	emme liene tempoilleet
2nd plur.		tempoillette	ette tempoille	2nd plur.	lienette tempoilleet	ette liene tempoilleet
3rd plur.		tempoillevat	eivät tempoille	3rd plur.	lienevät tempoilleet	eivät liene tempoilleet
passive		tempoiltaneen	ei tempoiltane	passive	lienee tempoiltu	ei liene tempoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tempoilla		present	tempoileva	tempoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tempoillakseni tempoillaksemme 2nd tempoillaksesi tempoillaksenne 3rd tempoillakseen tempoillaksensa		past	tempoillut	tempoiltu
2nd	inessive2	tempoillessa	tempoiltaessa	agent3	tempoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tempoillessani tempoillessamme 2nd tempoillessasi tempoillessanne 3rd tempoillessaan tempoillessansa		negative	tempoilematon
	instructive	tempoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	tempoilemassa	—
	elative	tempoilemasta	—
	illative	tempoilemaan	—
	adessive	tempoilemalla	—
	abessive	tempoilematta	—
	instructive	tempoileman	tempoiltaman
4th4	verbal noun	tempoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tempoilemaisillani tempoilemaisillamme 2nd tempoilemaisillasi tempoilemaisillanne 3rd tempoilemaisillaan tempoilemaisillansa

Derived terms

• tempoilu

 

Further reading

• “tempoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03