tiputtaa

Finnish

Etymology

tippua (“to drop”) +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiputːɑːˣ/, [ˈt̪iput̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -iputːɑː
• Syllabification^(key): ti‧put‧taa

Verb

tiputtaa

1. to drop, down

   Synonym: pudottaa

   Tiputin vahingossa avaimeni kaivoon.

   I accidentally dropped my keys in the well.

2. (intransitive) to drip (to fall one drop at a time)

   Hana tiputtaa.

   The faucet drips.

Conjugation

Inflection of tiputtaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiputan	en tiputa	1st sing.	olen tiputtanut	en ole tiputtanut
2nd sing.		tiputat	et tiputa	2nd sing.	olet tiputtanut	et ole tiputtanut
3rd sing.		tiputtaa	ei tiputa	3rd sing.	on tiputtanut	ei ole tiputtanut
1st plur.		tiputamme	emme tiputa	1st plur.	olemme tiputtaneet	emme ole tiputtaneet
2nd plur.		tiputatte	ette tiputa	2nd plur.	olette tiputtaneet	ette ole tiputtaneet
3rd plur.		tiputtavat	eivät tiputa	3rd plur.	ovat tiputtaneet	eivät ole tiputtaneet
passive		tiputetaan	ei tiputeta	passive	on tiputettu	ei ole tiputettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiputin	en tiputtanut	1st sing.	olin tiputtanut	en ollut tiputtanut
2nd sing.		tiputit	et tiputtanut	2nd sing.	olit tiputtanut	et ollut tiputtanut
3rd sing.		tiputti	ei tiputtanut	3rd sing.	oli tiputtanut	ei ollut tiputtanut
1st plur.		tiputimme	emme tiputtaneet	1st plur.	olimme tiputtaneet	emme olleet tiputtaneet
2nd plur.		tiputitte	ette tiputtaneet	2nd plur.	olitte tiputtaneet	ette olleet tiputtaneet
3rd plur.		tiputtivat	eivät tiputtaneet	3rd plur.	olivat tiputtaneet	eivät olleet tiputtaneet
passive		tiputettiin	ei tiputettu	passive	oli tiputettu	ei ollut tiputettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiputtaisin	en tiputtaisi	1st sing.	olisin tiputtanut	en olisi tiputtanut
2nd sing.		tiputtaisit	et tiputtaisi	2nd sing.	olisit tiputtanut	et olisi tiputtanut
3rd sing.		tiputtaisi	ei tiputtaisi	3rd sing.	olisi tiputtanut	ei olisi tiputtanut
1st plur.		tiputtaisimme	emme tiputtaisi	1st plur.	olisimme tiputtaneet	emme olisi tiputtaneet
2nd plur.		tiputtaisitte	ette tiputtaisi	2nd plur.	olisitte tiputtaneet	ette olisi tiputtaneet
3rd plur.		tiputtaisivat	eivät tiputtaisi	3rd plur.	olisivat tiputtaneet	eivät olisi tiputtaneet
passive		tiputettaisiin	ei tiputettaisi	passive	olisi tiputettu	ei olisi tiputettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tiputa	älä tiputa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tiputtakoon	älköön tiputtako	3rd sing.	olkoon tiputtanut	älköön olko tiputtanut
1st plur.		tiputtakaamme	älkäämme tiputtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		tiputtakaa	älkää tiputtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tiputtakoot	älkööt tiputtako	3rd plur.	olkoot tiputtaneet	älkööt olko tiputtaneet
passive		tiputettakoon	älköön tiputettako	passive	olkoon tiputettu	älköön olko tiputettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiputtanen	en tiputtane	1st sing.	lienen tiputtanut	en liene tiputtanut
2nd sing.		tiputtanet	et tiputtane	2nd sing.	lienet tiputtanut	et liene tiputtanut
3rd sing.		tiputtanee	ei tiputtane	3rd sing.	lienee tiputtanut	ei liene tiputtanut
1st plur.		tiputtanemme	emme tiputtane	1st plur.	lienemme tiputtaneet	emme liene tiputtaneet
2nd plur.		tiputtanette	ette tiputtane	2nd plur.	lienette tiputtaneet	ette liene tiputtaneet
3rd plur.		tiputtanevat	eivät tiputtane	3rd plur.	lienevät tiputtaneet	eivät liene tiputtaneet
passive		tiputettaneen	ei tiputettane	passive	lienee tiputettu	ei liene tiputettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tiputtaa		present	tiputtava	tiputettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiputtaakseni tiputtaaksemme 2nd tiputtaaksesi tiputtaaksenne 3rd tiputtaakseen tiputtaaksensa		past	tiputtanut	tiputettu
2nd	inessive2	tiputtaessa	tiputettaessa	agent3	tiputtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiputtaessani tiputtaessamme 2nd tiputtaessasi tiputtaessanne 3rd tiputtaessaan tiputtaessansa		negative	tiputtamaton
	instructive	tiputtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form tiputtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	tiputtamassa	—
	elative	tiputtamasta	—
	illative	tiputtamaan	—
	adessive	tiputtamalla	—
	abessive	tiputtamatta	—
	instructive	tiputtaman	tiputettaman
4th4	verbal noun	tiputtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiputtamaisillani tiputtamaisillamme 2nd tiputtamaisillasi tiputtamaisillanne 3rd tiputtamaisillaan tiputtamaisillansa

Derived terms

• tiputella
• tiputin
• tiputtaminen
• tiputus

 

Related terms

• tippua (intransitive)

Further reading

• “tiputtaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03