tuikinta
Finnish edit
Etymology edit
Pronunciation edit
Noun edit
tuikinta
Declension edit
Inflection of tuikinta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | tuikinta | tuikinnat | ||
genitive | tuikinnan | tuikintojen | ||
partitive | tuikintaa | tuikintoja | ||
illative | tuikintaan | tuikintoihin | ||
singular | plural | |||
nominative | tuikinta | tuikinnat | ||
accusative | nom. | tuikinta | tuikinnat | |
gen. | tuikinnan | |||
genitive | tuikinnan | tuikintojen tuikintainrare | ||
partitive | tuikintaa | tuikintoja | ||
inessive | tuikinnassa | tuikinnoissa | ||
elative | tuikinnasta | tuikinnoista | ||
illative | tuikintaan | tuikintoihin | ||
adessive | tuikinnalla | tuikinnoilla | ||
ablative | tuikinnalta | tuikinnoilta | ||
allative | tuikinnalle | tuikinnoille | ||
essive | tuikintana | tuikintoina | ||
translative | tuikinnaksi | tuikinnoiksi | ||
abessive | tuikinnatta | tuikinnoitta | ||
instructive | — | tuikinnoin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading edit
- “tuikinta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03