turhauttaa

Finnish

Etymology

From the adjective turha (needless, useless).

Verb

turhauttaa

1. to frustrate (to disappoint or defeat)

   Minua turhauttaa tehdä kaikki tämä työ ja menettää sitten kaikki.

   It frustrates me to do all this work and then lose it all.

2. (psychology) to frustrate

Conjugation

Conjugation of turhauttaa (type muistaa)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	turhautan	en turhauta	1st sing.	olen turhauttanut	en ole turhauttanut
2nd sing.	turhautat	et turhauta	2nd sing.	olet turhauttanut	et ole turhauttanut
3rd sing.	turhauttaa	ei turhauta	3rd sing.	on turhauttanut	ei ole turhauttanut
1st plur.	turhautamme	emme turhauta	1st plur.	olemme turhauttaneet	emme ole turhauttaneet
2nd plur.	turhautatte	ette turhauta	2nd plur.	olette turhauttaneet	ette ole turhauttaneet
3rd plur.	turhauttavat	eivät turhauta	3rd plur.	ovat turhauttaneet	eivät ole turhauttaneet
passive	turhautetaan	ei turhauteta	passive	on turhautettu	ei ole turhautettu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	turhautin	en turhauttanut	1st sing.	olin turhauttanut	en ollut turhauttanut
2nd sing.	turhautit	et turhauttanut	2nd sing.	olit turhauttanut	et ollut turhauttanut
3rd sing.	turhautti	ei turhauttanut	3rd sing.	oli turhauttanut	ei ollut turhauttanut
1st plur.	turhautimme	emme turhauttaneet	1st plur.	olimme turhauttaneet	emme olleet turhauttaneet
2nd plur.	turhautitte	ette turhauttaneet	2nd plur.	olitte turhauttaneet	ette olleet turhauttaneet
3rd plur.	turhauttivat	eivät turhauttaneet	3rd plur.	olivat turhauttaneet	eivät olleet turhauttaneet
passive	turhautettiin	ei turhautettu	passive	oli turhautettu	ei ollut turhautettu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	turhauttaisin	en turhauttaisi	1st sing.	olisin turhauttanut	en olisi turhauttanut
2nd sing.	turhauttaisit	et turhauttaisi	2nd sing.	olisit turhauttanut	et olisi turhauttanut
3rd sing.	turhauttaisi	ei turhauttaisi	3rd sing.	olisi turhauttanut	ei olisi turhauttanut
1st plur.	turhauttaisimme	emme turhauttaisi	1st plur.	olisimme turhauttaneet	emme olisi turhauttaneet
2nd plur.	turhauttaisitte	ette turhauttaisi	2nd plur.	olisitte turhauttaneet	ette olisi turhauttaneet
3rd plur.	turhauttaisivat	eivät turhauttaisi	3rd plur.	olisivat turhauttaneet	eivät olisi turhauttaneet
passive	turhautettaisiin	ei turhautettaisi	passive	olisi turhautettu	ei olisi turhautettu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	turhauta	älä turhauta	2nd sing.	ole turhauttanut	älä ole turhauttanut
3rd sing.	turhauttakoon	älköön turhauttako	3rd sing.	olkoon turhauttanut	älköön olko turhauttanut
1st plur.	turhauttakaamme	älkäämme turhauttako	1st plur.	olkaamme turhauttaneet	älkäämme olko turhauttaneet
2nd plur.	turhauttakaa	älkää turhauttako	2nd plur.	olkaa turhauttaneet	älkää olko turhauttaneet
3rd plur.	turhauttakoot	älkööt turhauttako	3rd plur.	olkoot turhauttaneet	älkööt olko turhauttaneet
passive	turhautettakoon	älköön turhautettako	passive	olkoon turhautettu	älköön olko turhautettu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	turhauttanen	en turhauttane	1st sing.	lienen turhauttanut	en liene turhauttanut
2nd sing.	turhauttanet	et turhauttane	2nd sing.	lienet turhauttanut	et liene turhauttanut
3rd sing.	turhauttanee	ei turhauttane	3rd sing.	lienee turhauttanut	ei liene turhauttanut
1st plur.	turhauttanemme	emme turhauttane	1st plur.	lienemme turhauttaneet	emme liene turhauttaneet
2nd plur.	turhauttanette	ette turhauttane	2nd plur.	lienette turhauttaneet	ette liene turhauttaneet
3rd plur.	turhauttanevat	eivät turhauttane	3rd plur.	lienevät turhauttaneet	eivät liene turhauttaneet
passive	turhautettaneen	ei turhautettane	passive	lienee turhautettu	ei liene turhautettu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		turhauttaa		present	turhauttava	turhautettava
long I		turhauttaakseen 2		past	turhauttanut	turhautettu
II	inessive	turhauttaessa 1	turhautettaessa	agent	turhauttama1, 3
	instructive	turhauttaen	–	negative	turhauttamaton
III	inessive	turhauttamassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	turhauttamasta	–
	illative	turhauttamaan	–
	adessive	turhauttamalla	–
	abessive	turhauttamatta	–
	instructive	turhauttaman	turhautettaman
IV	nominative	turhauttaminen
	partitive	turhauttamista
V		turhauttamaisillaan 2

Derived terms

• turhauma

Related terms

• turhaantua
• turhautua