tuska

See also: tūska

Finnish

Etymology

Borrowed from Old East Slavic тъска (tŭska) (compare Russian тоска́ (toská, “melancholy”)). Akin to Ludian tusk.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuskɑ/, [ˈt̪us̠kɑ̝]
• Rhymes: -uskɑ
• Syllabification^(key): tus‧ka

Noun

tuska

1. pain, distress, agony, suffering, anguish, torment

   olla tuskan takana ― to be a real bear (problem very difficult to solve) (literally, “to be behind (great) pain”)

   olla tuskissaan ― to be in pain / to be in agony / to be in torment

   saada aikaan tuskalla ja työllä ― to do with great effort

   tuntea suurta tuskaa ― to feel great pain, to eat one's heart out

   • 1984, Jussi Hakulinen (lyrics and music), “Joutsenlaulu”, in Nuorallatanssija, performed by Yö:

     Taas hetken lähempänä kuolemaa
     Ei haihdu tuska milloinkaan
     Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa
     Tuo tuska kiinni saa kenet vaan
     Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa

     Yet another moment closer to death
     The anguish will never go away
     That anguish is writing this song
     That anguish can catch anyone
     That anguish can catch whoever it wants to

Declension

Inflection of tuska (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		tuska	tuskat
genitive		tuskan	tuskien
partitive		tuskaa	tuskia
illative		tuskaan	tuskiin
		singular	plural
nominative		tuska	tuskat
accusative	nom.	tuska	tuskat
	gen.	tuskan
genitive		tuskan	tuskien tuskainrare
partitive		tuskaa	tuskia
inessive		tuskassa	tuskissa
elative		tuskasta	tuskista
illative		tuskaan	tuskiin
adessive		tuskalla	tuskilla
ablative		tuskalta	tuskilta
allative		tuskalle	tuskille
essive		tuskana	tuskina
translative		tuskaksi	tuskiksi
abessive		tuskatta	tuskitta
instructive		—	tuskin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tuska (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tuskani tuskani accusative nom. tuskani tuskani gen. tuskani genitive tuskani tuskieni tuskainirare partitive tuskaani tuskiani inessive tuskassani tuskissani elative tuskastani tuskistani illative tuskaani tuskiini adessive tuskallani tuskillani ablative tuskaltani tuskiltani allative tuskalleni tuskilleni essive tuskanani tuskinani translative tuskakseni tuskikseni abessive tuskattani tuskittani instructive — — comitative — tuskineni second-person singular possessor singular plural nominative tuskasi tuskasi accusative nom. tuskasi tuskasi gen. tuskasi genitive tuskasi tuskiesi tuskaisirare partitive tuskaasi tuskiasi inessive tuskassasi tuskissasi elative tuskastasi tuskistasi illative tuskaasi tuskiisi adessive tuskallasi tuskillasi ablative tuskaltasi tuskiltasi allative tuskallesi tuskillesi essive tuskanasi tuskinasi translative tuskaksesi tuskiksesi abessive tuskattasi tuskittasi instructive — — comitative — tuskinesi first-person plural possessor singular plural nominative tuskamme tuskamme accusative nom. tuskamme tuskamme gen. tuskamme genitive tuskamme tuskiemme tuskaimmerare partitive tuskaamme tuskiamme inessive tuskassamme tuskissamme elative tuskastamme tuskistamme illative tuskaamme tuskiimme adessive tuskallamme tuskillamme ablative tuskaltamme tuskiltamme allative tuskallemme tuskillemme essive tuskanamme tuskinamme translative tuskaksemme tuskiksemme abessive tuskattamme tuskittamme instructive — — comitative — tuskinemme second-person plural possessor singular plural nominative tuskanne tuskanne accusative nom. tuskanne tuskanne gen. tuskanne genitive tuskanne tuskienne tuskainnerare partitive tuskaanne tuskianne inessive tuskassanne tuskissanne elative tuskastanne tuskistanne illative tuskaanne tuskiinne adessive tuskallanne tuskillanne ablative tuskaltanne tuskiltanne allative tuskallenne tuskillenne essive tuskananne tuskinanne translative tuskaksenne tuskiksenne abessive tuskattanne tuskittanne instructive — — comitative — tuskinenne third-person possessor singular plural nominative tuskansa tuskansa accusative nom. tuskansa tuskansa gen. tuskansa genitive tuskansa tuskiensa tuskainsarare partitive tuskaansa tuskiaan tuskiansa inessive tuskassaan tuskassansa tuskissaan tuskissansa elative tuskastaan tuskastansa tuskistaan tuskistansa illative tuskaansa tuskiinsa adessive tuskallaan tuskallansa tuskillaan tuskillansa ablative tuskaltaan tuskaltansa tuskiltaan tuskiltansa allative tuskalleen tuskallensa tuskilleen tuskillensa essive tuskanaan tuskanansa tuskinaan tuskinansa translative tuskakseen tuskaksensa tuskikseen tuskiksensa abessive tuskattaan tuskattansa tuskittaan tuskittansa instructive — — comitative — tuskineen tuskinensa

Derived terms

adjectives

• tuskainen
• tuskaisa
• tuskallinen
• tuskaton

 

adverbs

• tuskin

 

verbs

• tuskaantua
• tuskailla
• tuskastella
• tuskastua
• tuskautua
• tuskitella

 

compounds

• elämäntuska
• kuolemantuska
• lemmentuska
• luomistuska
• maailmantuska
• omantunnontuska
• sieluntuska
• synnytystuska
• tunnontuska
• tupakantuska
• tuskaneuroosi
• tuskanhiki
• tuskanhuuto
• tuskanpunainen
• tuskantäyteinen
• tuskatila

 

See also

• kipu

Further reading

• “tuska”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kastu, kusta, sakut, satku, sukat, tasku

Icelandic

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtʰʏska/
• Rhymes: -ʏska

Noun

tuska f (genitive singular tusku, nominative plural tuskur)

1. rag, cloth

   Synonyms: pjatla, rýja, leppur, dula

2. rags, tattered clothes

Declension

declension of tuska

f-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	tuska	tuskan	tuskur	tuskurnar
accusative	tusku	tuskuna	tuskur	tuskurnar
dative	tusku	tuskunni	tuskum	tuskunum
genitive	tusku	tuskunnar	tuskna	tusknanna

Derived terms

• tuskudúkka (“rag doll”)
• tuskulegur (“ragged; feeble”)

Ingrian

Etymology

Borrowed from Old East Slavic тъска (tŭska). Cognates include Finnish tuska and Estonian tusk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtuskɑ/, [ˈtus̠k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtuskɑ/, [ˈtuʃkɑ]
• Rhymes: -usk, -uskɑ
• Hyphenation: tus‧ka

Noun

tuska

1. trouble, distress

Declension

Declension of tuska (type 3/koira, k- gradation)
	singular	plural
nominative	tuska	tusat
genitive	tusan	tuskiin
partitive	tuskaa	tuskia
illative	tuskaa	tuskii
inessive	tusas	tusis
elative	tusast	tusist
allative	tusalle	tusille
adessive	tusal	tusil
ablative	tusalt	tusilt
translative	tusaks	tusiks
essive	tuskanna, tuskaan	tuskinna, tuskiin
exessive1)	tuskant	tuskint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• vaiva

Derived terms

• tusakas
• tusata

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 610

Karelian

Etymology

Borrowed from Old East Slavic тъска (tŭska) (compare Russian тоска́ (toská, “melancholy”)).

Noun

tuska (genitive [please provide], partitive [please provide])

1. pain