tuska

Finnish

(index tu)

Etymology

From Russian тоска (toská, “melancholy”).

Pronunciation

• Rhymes: -uskɑ
• IPA: /ˈtuskɑ/
• Hyphenation: tus‧ka
• Rhymes: -skɑ

Noun

tuska

1. Pain, distress, agony, suffering.

Declension

Declension of tuska (type koira) singular plural nominative tuska tuskat genitive tuskan tuskien tuskain1 partitive tuskaa tuskia accusative tuska tuskan tuskat inessive tuskassa tuskissa elative tuskasta tuskista illative tuskaan tuskiin adessive tuskalla tuskilla ablative tuskalta tuskilta allative tuskalle tuskille essive tuskana tuskina translative tuskaksi tuskiksi instructive – tuskin abessive tuskatta tuskitta comitative – tuskineen 1) Rare.

Derived terms

• olla tuskan takana = to be a real bear (= problem very difficult to solve)
• olla tuskissaan = to be in torment, to be in pain
• saada aikaan tuskalla ja työllä = to do (sth) with great effort
• tuntea suurta tuskaa = to eat one's heart out
• adjectives: tuskaisa, tuskallinen
• verbs: tuskaantua, tuskailla, tuskastua
• adverbs: tuskin

Compounds

• tuskanhiki
• tuskanhuuto

See also

• kipu

Anagrams

• kastu, kusta, sakut, satku, sukat, tasku