tutkinto

Finnish

Noun

tutkinto

1. An examination (formal test).
2. A degree (award bestowed by a university or college as an indication of academic achievement).

Declension

Declension of tutkinto (type valo) singular plural nominative tutkinto tutkinnot genitive tutkinnon tutkintojen partitive tutkintoa tutkintoja accusative tutkinto tutkinnon tutkinnot inessive tutkinnossa tutkinnoissa elative tutkinnosta tutkinnoista illative tutkintoon tutkintoihin adessive tutkinnolla tutkinnoilla ablative tutkinnolta tutkinnoilta allative tutkinnolle tutkinnoille essive tutkintona tutkintoina translative tutkinnoksi tutkinnoiksi instructive – tutkinnoin abessive tutkinnotta tutkinnoitta comitative – tutkintoineen

Compounds

• ammattitutkinto
• erotutkinto
• ylioppilastutkinto
• metsästäjätutkinto