uudistumaton

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːdistumɑton/, [ˈuːdis̠ˌtumɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -umɑton
• Syllabification^(key): uu‧dis‧tu‧ma‧ton

Adjective

uudistumaton

1. nonrenewable

Declension

Inflection of uudistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		uudistumaton	uudistumattomat
genitive		uudistumattoman	uudistumattomien
partitive		uudistumatonta	uudistumattomia
illative		uudistumattomaan	uudistumattomiin
		singular	plural
nominative		uudistumaton	uudistumattomat
accusative	nom.	uudistumaton	uudistumattomat
	gen.	uudistumattoman
genitive		uudistumattoman	uudistumattomien uudistumatontenrare
partitive		uudistumatonta	uudistumattomia
inessive		uudistumattomassa	uudistumattomissa
elative		uudistumattomasta	uudistumattomista
illative		uudistumattomaan	uudistumattomiin
adessive		uudistumattomalla	uudistumattomilla
ablative		uudistumattomalta	uudistumattomilta
allative		uudistumattomalle	uudistumattomille
essive		uudistumattomana	uudistumattomina
translative		uudistumattomaksi	uudistumattomiksi
abessive		uudistumattomatta	uudistumattomitta
instructive		—	uudistumattomin
comitative		—	uudistumattomine

Possessive forms of uudistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uudistumattomani uudistumattomani accusative nom. uudistumattomani uudistumattomani gen. uudistumattomani genitive uudistumattomani uudistumattomieni uudistumatontenirare partitive uudistumatontani uudistumattomiani inessive uudistumattomassani uudistumattomissani elative uudistumattomastani uudistumattomistani illative uudistumattomaani uudistumattomiini adessive uudistumattomallani uudistumattomillani ablative uudistumattomaltani uudistumattomiltani allative uudistumattomalleni uudistumattomilleni essive uudistumattomanani uudistumattominani translative uudistumattomakseni uudistumattomikseni abessive uudistumattomattani uudistumattomittani instructive — — comitative — uudistumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative uudistumattomasi uudistumattomasi accusative nom. uudistumattomasi uudistumattomasi gen. uudistumattomasi genitive uudistumattomasi uudistumattomiesi uudistumatontesirare partitive uudistumatontasi uudistumattomiasi inessive uudistumattomassasi uudistumattomissasi elative uudistumattomastasi uudistumattomistasi illative uudistumattomaasi uudistumattomiisi adessive uudistumattomallasi uudistumattomillasi ablative uudistumattomaltasi uudistumattomiltasi allative uudistumattomallesi uudistumattomillesi essive uudistumattomanasi uudistumattominasi translative uudistumattomaksesi uudistumattomiksesi abessive uudistumattomattasi uudistumattomittasi instructive — — comitative — uudistumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative uudistumattomamme uudistumattomamme accusative nom. uudistumattomamme uudistumattomamme gen. uudistumattomamme genitive uudistumattomamme uudistumattomiemme uudistumatontemmerare partitive uudistumatontamme uudistumattomiamme inessive uudistumattomassamme uudistumattomissamme elative uudistumattomastamme uudistumattomistamme illative uudistumattomaamme uudistumattomiimme adessive uudistumattomallamme uudistumattomillamme ablative uudistumattomaltamme uudistumattomiltamme allative uudistumattomallemme uudistumattomillemme essive uudistumattomanamme uudistumattominamme translative uudistumattomaksemme uudistumattomiksemme abessive uudistumattomattamme uudistumattomittamme instructive — — comitative — uudistumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative uudistumattomanne uudistumattomanne accusative nom. uudistumattomanne uudistumattomanne gen. uudistumattomanne genitive uudistumattomanne uudistumattomienne uudistumatontennerare partitive uudistumatontanne uudistumattomianne inessive uudistumattomassanne uudistumattomissanne elative uudistumattomastanne uudistumattomistanne illative uudistumattomaanne uudistumattomiinne adessive uudistumattomallanne uudistumattomillanne ablative uudistumattomaltanne uudistumattomiltanne allative uudistumattomallenne uudistumattomillenne essive uudistumattomananne uudistumattominanne translative uudistumattomaksenne uudistumattomiksenne abessive uudistumattomattanne uudistumattomittanne instructive — — comitative — uudistumattominenne third-person possessor singular plural nominative uudistumattomansa uudistumattomansa accusative nom. uudistumattomansa uudistumattomansa gen. uudistumattomansa genitive uudistumattomansa uudistumattomiensa uudistumatontensarare partitive uudistumatontaan uudistumatontansa uudistumattomiaan uudistumattomiansa inessive uudistumattomassaan uudistumattomassansa uudistumattomissaan uudistumattomissansa elative uudistumattomastaan uudistumattomastansa uudistumattomistaan uudistumattomistansa illative uudistumattomaansa uudistumattomiinsa adessive uudistumattomallaan uudistumattomallansa uudistumattomillaan uudistumattomillansa ablative uudistumattomaltaan uudistumattomaltansa uudistumattomiltaan uudistumattomiltansa allative uudistumattomalleen uudistumattomallensa uudistumattomilleen uudistumattomillensa essive uudistumattomanaan uudistumattomanansa uudistumattominaan uudistumattominansa translative uudistumattomakseen uudistumattomaksensa uudistumattomikseen uudistumattomiksensa abessive uudistumattomattaan uudistumattomattansa uudistumattomittaan uudistumattomittansa instructive — — comitative — uudistumattomineen uudistumattominensa

Derived terms

• uudistumattomuus

Participle

uudistumaton

1. negative participle of uudistua

Further reading

• “uudistumaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04