vahvus
Ingrian edit
Etymology edit
From vahva (“strong”) + -us. Akin to Finnish vahvuus.
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑhʋus/, [ˈʋɑhʋŭz̠]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑhʋus/, [ˈʋɑhʋuʒ̥]
- Rhymes: -ɑhʋus
- Hyphenation: vah‧vus
Noun edit
vahvus (uncountable)
Declension edit
| Declension of vahvus (type 2/oikehus, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | vahvus | — |
| genitive | vahvuen | — |
| partitive | vahvutta | — |
| illative | vahvuee | — |
| inessive | vahvuees | — |
| elative | vahvuest | — |
| allative | vahvuelle | — |
| adessive | vahvueel | — |
| ablative | vahvuelt | — |
| translative | vahvueks | — |
| essive | vahvuenna, vahvueen | — |
| exessive1) | vahvuent | — |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References edit
- V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 57
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 630