vajaavaltainen

Finnish

Etymology

vajaa (“short”) +‎ -valtainen (“-powered”)

Noun

vajaavaltainen

1. (law) An incompetent person.

Declension

Declension of vajaavaltainen (type nainen) singular plural nominative vajaavaltainen vajaavaltaiset genitive vajaavaltaisen vajaavaltaisten vajaavaltaisien partitive vajaavaltaista vajaavaltaisia accusative vajaavaltainen vajaavaltaisen vajaavaltaiset inessive vajaavaltaisessa vajaavaltaisissa elative vajaavaltaisesta vajaavaltaisista illative vajaavaltaiseen vajaavaltaisiin adessive vajaavaltaisella vajaavaltaisilla ablative vajaavaltaiselta vajaavaltaisilta allative vajaavaltaiselle vajaavaltaisille essive vajaavaltaisena vajaavaltaisina translative vajaavaltaiseksi vajaavaltaisiksi instructive – vajaavaltaisin abessive vajaavaltaisetta vajaavaltaisitta comitative – vajaavaltaisineen

Usage notes

In Finnish legislation an incompetent person is defined as a person under 18 years of age (minor) or a person who has attained the age of 18 years (adult) but who has been declared incompetent.

Adjective

vajaavaltainen (comparative vajaavaltaisempi, superlative vajaavaltaisin)

1. (law) Incompetent.

Declension

Declension of vajaavaltainen (type nainen) singular plural nominative vajaavaltainen vajaavaltaiset genitive vajaavaltaisen vajaavaltaisten vajaavaltaisien partitive vajaavaltaista vajaavaltaisia accusative vajaavaltainen vajaavaltaisen vajaavaltaiset inessive vajaavaltaisessa vajaavaltaisissa elative vajaavaltaisesta vajaavaltaisista illative vajaavaltaiseen vajaavaltaisiin adessive vajaavaltaisella vajaavaltaisilla ablative vajaavaltaiselta vajaavaltaisilta allative vajaavaltaiselle vajaavaltaisille essive vajaavaltaisena vajaavaltaisina translative vajaavaltaiseksi vajaavaltaisiksi instructive – vajaavaltaisin abessive vajaavaltaisetta vajaavaltaisitta comitative – vajaavaltaisine