vakuutella

Finnish

Etymology

Frequentative aspect of the verb vakuuttaa (“to assure”).

Verb

vakuutella

1. To reassure.

Conjugation

Conjugation of vakuutella (type tulla)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vakuuttelen	en vakuuttele	1st sing.	olen vakuutellut	en ole vakuutellut
2nd sing.	vakuuttelet	et vakuuttele	2nd sing.	olet vakuutellut	et ole vakuutellut
3rd sing.	vakuuttelee	ei vakuuttele	3rd sing.	on vakuutellut	ei ole vakuutellut
1st plur.	vakuuttelemme	emme vakuuttele	1st plur.	olemme vakuutelleet	emme ole vakuutelleet
2nd plur.	vakuuttelette	ette vakuuttele	2nd plur.	olette vakuutelleet	ette ole vakuutelleet
3rd plur.	vakuuttelevat	eivät vakuuttele	3rd plur.	ovat vakuutelleet	eivät ole vakuutelleet
passive	vakuutellaan	ei vakuutella	passive	on vakuuteltu	ei ole vakuuteltu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vakuuttelin	en vakuutellut	1st sing.	olin vakuutellut	en ollut vakuutellut
2nd sing.	vakuuttelit	et vakuutellut	2nd sing.	olit vakuutellut	et ollut vakuutellut
3rd sing.	vakuutteli	ei vakuutellut	3rd sing.	oli vakuutellut	ei ollut vakuutellut
1st plur.	vakuuttelimme	emme vakuutelleet	1st plur.	olimme vakuutelleet	emme olleet vakuutelleet
2nd plur.	vakuuttelitte	ette vakuutelleet	2nd plur.	olitte vakuutelleet	ette olleet vakuutelleet
3rd plur.	vakuuttelivat	eivät vakuutelleet	3rd plur.	olivat vakuutelleet	eivät olleet vakuutelleet
passive	vakuuteltiin	ei vakuuteltu	passive	oli vakuuteltu	ei ollut vakuuteltu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vakuuttelisin	en vakuuttelisi	1st sing.	olisin vakuutellut	en olisi vakuutellut
2nd sing.	vakuuttelisit	et vakuuttelisi	2nd sing.	olisit vakuutellut	et olisi vakuutellut
3rd sing.	vakuuttelisi	ei vakuuttelisi	3rd sing.	olisi vakuutellut	ei olisi vakuutellut
1st plur.	vakuuttelisimme	emme vakuuttelisi	1st plur.	olisimme vakuutelleet	emme olisi vakuutelleet
2nd plur.	vakuuttelisitte	ette vakuuttelisi	2nd plur.	olisitte vakuutelleet	ette olisi vakuutelleet
3rd plur.	vakuuttelisivat	eivät vakuuttelisi	3rd plur.	olisivat vakuutelleet	eivät olisi vakuutelleet
passive	vakuuteltaisiin	ei vakuuteltaisi	passive	olisi vakuuteltu	ei olisi vakuuteltu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	vakuuttele	älä vakuuttele	2nd sing.	ole vakuutellut	älä ole vakuutellut
3rd sing.	vakuutelkoon	älköön vakuutelko	3rd sing.	olkoon vakuutellut	älköön olko vakuutellut
1st plur.	vakuutelkaamme	älkäämme vakuutelko	1st plur.	olkaamme vakuutelleet	älkäämme olko vakuutelleet
2nd plur.	vakuutelkaa	älkää vakuutelko	2nd plur.	olkaa vakuutelleet	älkää olko vakuutelleet
3rd plur.	vakuutelkoot	älkööt vakuutelko	3rd plur.	olkoot vakuutelleet	älkööt olko vakuutelleet
passive	vakuuteltakoon	älköön vakuuteltako	passive	olkoon vakuuteltu	älköön olko vakuuteltu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vakuutellen	en vakuutelle	1st sing.	lienen vakuutellut	en liene vakuutellut
2nd sing.	vakuutellet	et vakuutelle	2nd sing.	lienet vakuutellut	et liene vakuutellut
3rd sing.	vakuutellee	ei vakuutelle	3rd sing.	lienee vakuutellut	ei liene vakuutellut
1st plur.	vakuutellemme	emme vakuutelle	1st plur.	lienemme vakuutelleet	emme liene vakuutelleet
2nd plur.	vakuutellette	ette vakuutelle	2nd plur.	lienette vakuutelleet	ette liene vakuutelleet
3rd plur.	vakuutellevat	eivät vakuutelle	3rd plur.	lienevät vakuutelleet	eivät liene vakuutelleet
passive	vakuuteltaneen	ei vakuuteltane	passive	lienee vakuuteltu	ei liene vakuuteltu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		vakuutella		present	vakuutteleva	vakuuteltava
long I		vakuutellakseen 2		past	vakuutellut	vakuuteltu
II	inessive	vakuutellessa 1	vakuuteltaessa	agent	vakuuttelema1, 3
	instructive	vakuutellen	–	negative	vakuuttelematon
III	inessive	vakuuttelemassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	vakuuttelemasta	–
	illative	vakuuttelemaan	–
	adessive	vakuuttelemalla	–
	abessive	vakuuttelematta	–
	instructive	vakuutteleman	vakuuteltaman
IV	nominative	vakuutteleminen
	partitive	vakuuttelemista
V		vakuuttelemaisillaan 2