vanhuudenheikkous

Finnish

Etymology

vanhuudenheikko +‎ -uus

Noun

vanhuudenheikkous

1. An infirmity caused by old age.

Declension

Declension of vanhuudenheikkous (type kalleus) singular plural nominative vanhuudenheikkous vanhuudenheikkoudet genitive vanhuudenheikkouden vanhuudenheikkouksien partitive vanhuudenheikkoutta vanhuudenheikkouksia accusative vanhuudenheikkous vanhuudenheikkouden vanhuudenheikkoudet inessive vanhuudenheikkoudessa vanhuudenheikkouksissa elative vanhuudenheikkoudesta vanhuudenheikkouksista illative vanhuudenheikkouteen vanhuudenheikkouksiin adessive vanhuudenheikkoudella vanhuudenheikkouksilla ablative vanhuudenheikkoudelta vanhuudenheikkouksilta allative vanhuudenheikkoudelle vanhuudenheikkouksille essive vanhuudenheikkoutena vanhuudenheikkouksina translative vanhuudenheikkoudeksi vanhuudenheikkouksiksi instructive – vanhuudenheikkouksin abessive vanhuudenheikkoudetta vanhuudenheikkouksitta comitative – vanhuudenheikkouksineen