Wiktionary

virke

Danish edit

Verb edit

virke (imperative virk, infinitive at virke, present tense virker, past tense virkede, perfect tense har virket)

  1. function properly
    Lommelygten virker ikke!
    The torch does not work!
  2. to work, to labor
    Synonym: arbejde
  3. exert influence upon
    • 1991, Karsten Friis-Jensen, Latin og nationalsprog i Norden efter reformationen: Konference 1.-5. august 1987, Biskops-Arnö, Museum Tusculanum Press, →ISBN, page 179:
      Han vil altså ikke tale om: sprog, der virker på mennesker ved konvention, f.eks. universalsprog; eller overhovedet om sprog som tegn, der meddeler et indhold.
      Thus, he does not want to talk about: languages, doing work on humans by convention, e.g. universal languagez; or about languages as signs conveying content at all.
  4. seem, appear
    Du virker lidt sur.
    You seem a little angry.

Conjugation edit

Inflection of virke
present past
simple virker virkede
perfect har virket havde virket
passive — —
participle virkende virket
imperative virk —
infinitive virke —
auxiliary verb have —
gerund — —

Noun edit

virke

  1. (uncountable) work, labor

Declension edit

Declension of virke
neuter
gender 		Singular
indefinite definite
nominative virke virket
genitive virkes virkets

Finnish edit

Etymology edit

virkkaa (“to say, utter”) (dialectal) +‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1880.

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈʋirkeˣ/, [ˈʋirk̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -irke
  • Syllabification(key): vir‧ke

Noun edit

virke

  1. (grammar) sentence

Usage notes edit

  • virke means only the whole sentence or set of clauses ending with a period, exclamation point or question mark. Thus, "Minä menen kouluun, vaikka en jaksaisi." is a virke, while "Minä menen kouluun" is a lause (or more exactly a päälause) and vaikka en jaksaisi is a lause (or more exactly a sivulause).

Declension edit

Inflection of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative virke virkkeet
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
singular plural
nominative virke virkkeet
accusative nom. virke virkkeet
gen. virkkeen
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
inessive virkkeessä virkkeissä
elative virkkeestä virkkeistä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
adessive virkkeellä virkkeillä
ablative virkkeeltä virkkeiltä
allative virkkeelle virkkeille
essive virkkeenä virkkeinä
translative virkkeeksi virkkeiksi
abessive virkkeettä virkkeittä
instructive — virkkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virkkeeni virkkeeni
accusative nom. virkkeeni virkkeeni
gen. virkkeeni
genitive virkkeeni virkkeideni
virkkeitteni
partitive virkettäni virkkeitäni
inessive virkkeessäni virkkeissäni
elative virkkeestäni virkkeistäni
illative virkkeeseeni virkkeisiini
virkkeihini
adessive virkkeelläni virkkeilläni
ablative virkkeeltäni virkkeiltäni
allative virkkeelleni virkkeilleni
essive virkkeenäni virkkeinäni
translative virkkeekseni virkkeikseni
abessive virkkeettäni virkkeittäni
instructive — —
comitative — virkkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virkkeesi virkkeesi
accusative nom. virkkeesi virkkeesi
gen. virkkeesi
genitive virkkeesi virkkeidesi
virkkeittesi
partitive virkettäsi virkkeitäsi
inessive virkkeessäsi virkkeissäsi
elative virkkeestäsi virkkeistäsi
illative virkkeeseesi virkkeisiisi
virkkeihisi
adessive virkkeelläsi virkkeilläsi
ablative virkkeeltäsi virkkeiltäsi
allative virkkeellesi virkkeillesi
essive virkkeenäsi virkkeinäsi
translative virkkeeksesi virkkeiksesi
abessive virkkeettäsi virkkeittäsi
instructive — —
comitative — virkkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virkkeemme virkkeemme
accusative nom. virkkeemme virkkeemme
gen. virkkeemme
genitive virkkeemme virkkeidemme
virkkeittemme
partitive virkettämme virkkeitämme
inessive virkkeessämme virkkeissämme
elative virkkeestämme virkkeistämme
illative virkkeeseemme virkkeisiimme
virkkeihimme
adessive virkkeellämme virkkeillämme
ablative virkkeeltämme virkkeiltämme
allative virkkeellemme virkkeillemme
essive virkkeenämme virkkeinämme
translative virkkeeksemme virkkeiksemme
abessive virkkeettämme virkkeittämme
instructive — —
comitative — virkkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virkkeenne virkkeenne
accusative nom. virkkeenne virkkeenne
gen. virkkeenne
genitive virkkeenne virkkeidenne
virkkeittenne
partitive virkettänne virkkeitänne
inessive virkkeessänne virkkeissänne
elative virkkeestänne virkkeistänne
illative virkkeeseenne virkkeisiinne
virkkeihinne
adessive virkkeellänne virkkeillänne
ablative virkkeeltänne virkkeiltänne
allative virkkeellenne virkkeillenne
essive virkkeenänne virkkeinänne
translative virkkeeksenne virkkeiksenne
abessive virkkeettänne virkkeittänne
instructive — —
comitative — virkkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virkkeensä virkkeensä
accusative nom. virkkeensä virkkeensä
gen. virkkeensä
genitive virkkeensä virkkeidensä
virkkeittensä
partitive virkettään
virkettänsä 		virkkeitään
virkkeitänsä
inessive virkkeessään
virkkeessänsä 		virkkeissään
virkkeissänsä
elative virkkeestään
virkkeestänsä 		virkkeistään
virkkeistänsä
illative virkkeeseensä virkkeisiinsä
virkkeihinsä
adessive virkkeellään
virkkeellänsä 		virkkeillään
virkkeillänsä
ablative virkkeeltään
virkkeeltänsä 		virkkeiltään
virkkeiltänsä
allative virkkeelleen
virkkeellensä 		virkkeilleen
virkkeillensä
essive virkkeenään
virkkeenänsä 		virkkeinään
virkkeinänsä
translative virkkeekseen
virkkeeksensä 		virkkeikseen
virkkeiksensä
abessive virkkeettään
virkkeettänsä 		virkkeittään
virkkeittänsä
instructive — —
comitative — virkkeineen
virkkeinensä

Derived terms edit

compounds

Further reading edit

Norwegian Bokmål edit

 
Norwegian Wikipedia has an article on:
Wikipedia no

Etymology edit

From Old Norse virki (noun), and German wirken (verb).

Noun edit

virke n (definite singular virket, uncountable)

  1. (uncountable) business; work
  2. of or related to woodwork

Derived terms edit

Verb edit

virke (imperative virk, present tense virker, passive virkes, simple past and past participle virka or virket, present participle virkende)

  1. to work
  2. to affect
  3. to seem
    det virker som en evighet ― it seems like an eternity

Derived terms edit

Terms derived from virke (verb)

References edit

Norwegian Nynorsk edit

Etymology edit

From Old Norse virki, influenced by Norwegian Bokmål virke. Doublet of vyrke n.

Noun edit

virke n (definite singular virket, uncountable)

  1. business; work
  2. of or related to woodwork; wood, timber

Synonyms edit

Derived terms edit

See also edit

References edit

Swedish edit

Pronunciation edit

  • Audio(file)

Noun edit

virke n

  1. wood cut into boards or planks, to be used in carpentry or other construction work; lumber, timber

Declension edit

Declension of virke 
Uncountable
Indefinite Definite
Nominative virke virket — —
Genitive virkes virkets — —

Anagrams edit

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=virke&oldid=78824612"