vuodenaika

Finnish

Etymology

vuoden +‎ aika

Noun

vuodenaika

1. season (quarter of year)

Declension

Declension of vuodenaika (type kala) singular plural nominative vuodenaika vuodenajat genitive vuodenajan vuodenaikojen vuodenaikain1 partitive vuodenaikaa vuodenaikoja accusative vuodenaika vuodenajan vuodenajat inessive vuodenajassa vuodenajoissa elative vuodenajasta vuodenajoista illative vuodenaikaan vuodenaikoihin adessive vuodenajalla vuodenajoilla ablative vuodenajalta vuodenajoilta allative vuodenajalle vuodenajoille essive vuodenaikana vuodenaikoina translative vuodenajaksi vuodenajoiksi instructive – vuodenajoin abessive vuodenajatta vuodenajoitta comitative – vuodenaikoineen 1) Rare.

See also

• kesä
• kevät
• syksy
• talvi