vuorotteleva

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rotːeleʋɑ/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪ˌt̪e̞le̞ʋɑ̝]
• Rhymes: -eleʋɑ
• Syllabification^(key): vuo‧rot‧te‧le‧va

Adjective

vuorotteleva (comparative vuorottelevampi, superlative vuorottelevin)

1. (mathematics) alternating

Declension

Inflection of vuorotteleva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		vuorotteleva	vuorottelevat
genitive		vuorottelevan	vuorottelevien
partitive		vuorottelevaa	vuorottelevia
illative		vuorottelevaan	vuorotteleviin
		singular	plural
nominative		vuorotteleva	vuorottelevat
accusative	nom.	vuorotteleva	vuorottelevat
	gen.	vuorottelevan
genitive		vuorottelevan	vuorottelevien vuorottelevainrare
partitive		vuorottelevaa	vuorottelevia
inessive		vuorottelevassa	vuorottelevissa
elative		vuorottelevasta	vuorottelevista
illative		vuorottelevaan	vuorotteleviin
adessive		vuorottelevalla	vuorottelevilla
ablative		vuorottelevalta	vuorottelevilta
allative		vuorottelevalle	vuorotteleville
essive		vuorottelevana	vuorottelevina
translative		vuorottelevaksi	vuorotteleviksi
abessive		vuorottelevatta	vuorottelevitta
instructive		—	vuorottelevin
comitative		—	vuorottelevine

Possessive forms of vuorotteleva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vuorottelevani vuorottelevani accusative nom. vuorottelevani vuorottelevani gen. vuorottelevani genitive vuorottelevani vuorottelevieni vuorottelevainirare partitive vuorottelevaani vuorotteleviani inessive vuorottelevassani vuorottelevissani elative vuorottelevastani vuorottelevistani illative vuorottelevaani vuorotteleviini adessive vuorottelevallani vuorottelevillani ablative vuorottelevaltani vuorotteleviltani allative vuorottelevalleni vuorottelevilleni essive vuorottelevanani vuorottelevinani translative vuorottelevakseni vuorottelevikseni abessive vuorottelevattani vuorottelevittani instructive — — comitative — vuorottelevineni second-person singular possessor singular plural nominative vuorottelevasi vuorottelevasi accusative nom. vuorottelevasi vuorottelevasi gen. vuorottelevasi genitive vuorottelevasi vuorotteleviesi vuorottelevaisirare partitive vuorottelevaasi vuorotteleviasi inessive vuorottelevassasi vuorottelevissasi elative vuorottelevastasi vuorottelevistasi illative vuorottelevaasi vuorotteleviisi adessive vuorottelevallasi vuorottelevillasi ablative vuorottelevaltasi vuorotteleviltasi allative vuorottelevallesi vuorottelevillesi essive vuorottelevanasi vuorottelevinasi translative vuorottelevaksesi vuorotteleviksesi abessive vuorottelevattasi vuorottelevittasi instructive — — comitative — vuorottelevinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuorottelevamme vuorottelevamme accusative nom. vuorottelevamme vuorottelevamme gen. vuorottelevamme genitive vuorottelevamme vuorotteleviemme vuorottelevaimmerare partitive vuorottelevaamme vuorotteleviamme inessive vuorottelevassamme vuorottelevissamme elative vuorottelevastamme vuorottelevistamme illative vuorottelevaamme vuorotteleviimme adessive vuorottelevallamme vuorottelevillamme ablative vuorottelevaltamme vuorotteleviltamme allative vuorottelevallemme vuorottelevillemme essive vuorottelevanamme vuorottelevinamme translative vuorottelevaksemme vuorotteleviksemme abessive vuorottelevattamme vuorottelevittamme instructive — — comitative — vuorottelevinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuorottelevanne vuorottelevanne accusative nom. vuorottelevanne vuorottelevanne gen. vuorottelevanne genitive vuorottelevanne vuorottelevienne vuorottelevainnerare partitive vuorottelevaanne vuorottelevianne inessive vuorottelevassanne vuorottelevissanne elative vuorottelevastanne vuorottelevistanne illative vuorottelevaanne vuorotteleviinne adessive vuorottelevallanne vuorottelevillanne ablative vuorottelevaltanne vuorotteleviltanne allative vuorottelevallenne vuorottelevillenne essive vuorottelevananne vuorottelevinanne translative vuorottelevaksenne vuorotteleviksenne abessive vuorottelevattanne vuorottelevittanne instructive — — comitative — vuorottelevinenne third-person possessor singular plural nominative vuorottelevansa vuorottelevansa accusative nom. vuorottelevansa vuorottelevansa gen. vuorottelevansa genitive vuorottelevansa vuorotteleviensa vuorottelevainsarare partitive vuorottelevaansa vuorotteleviaan vuorotteleviansa inessive vuorottelevassaan vuorottelevassansa vuorottelevissaan vuorottelevissansa elative vuorottelevastaan vuorottelevastansa vuorottelevistaan vuorottelevistansa illative vuorottelevaansa vuorotteleviinsa adessive vuorottelevallaan vuorottelevallansa vuorottelevillaan vuorottelevillansa ablative vuorottelevaltaan vuorottelevaltansa vuorotteleviltaan vuorotteleviltansa allative vuorottelevalleen vuorottelevallensa vuorottelevilleen vuorottelevillensa essive vuorottelevanaan vuorottelevanansa vuorottelevinaan vuorottelevinansa translative vuorottelevakseen vuorottelevaksensa vuorottelevikseen vuorotteleviksensa abessive vuorottelevattaan vuorottelevattansa vuorottelevittaan vuorottelevittansa instructive — — comitative — vuorottelevineen vuorottelevinensa

Participle

vuorotteleva

1. present active participle of vuorotella