yksinkertainen

Finnish

(index yk)

Pronunciation

• IPA: /ˈyksiŋˌkertɑinen/
• Hyphenation: yk‧sin‧ker‧tai‧nen

Adjective

yksinkertainen (comparative yksinkertaisempi, superlative yksinkertaisin)

1. (Unusual, the first sens though) Of one, unique, single, singular.
2. simple, basic
3. absolute

   yksinkertainen enemmistö = absolute majority

4. simple minded

Declension

Declension of yksinkertainen (type nainen) singular plural nominative yksinkertainen yksinkertaiset genitive yksinkertaisen yksinkertaisten yksinkertaisien partitive yksinkertaista yksinkertaisia accusative yksinkertainen yksinkertaisen yksinkertaiset inessive yksinkertaisessa yksinkertaisissa elative yksinkertaisesta yksinkertaisista illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin adessive yksinkertaisella yksinkertaisilla ablative yksinkertaiselta yksinkertaisilta allative yksinkertaiselle yksinkertaisille essive yksinkertaisena yksinkertaisina translative yksinkertaiseksi yksinkertaisiksi instructive – yksinkertaisin abessive yksinkertaisetta yksinkertaisitta comitative – yksinkertaisineen