yksinpuhelu

Finnish

Etymology

yksin +‎ puhelu

Noun

yksinpuhelu

1. (drama) monologue (speech presented by a single character, either as to himself or clearly addressing the audience)
2. monologue (long, uninterrupted utterance)
3. (drama) soliloquy (act of a character speaking to himself so as to reveal his thoughts to the audience)

   Toisen näytöksen lopussa pääkonna esitti yksinpuhelun kertoen suunnitelmistaan hyökätä sankaria vastaan.

   At the end of the second act the main villain gave a soliloquy detailing his plans to attack the protagonist.

Declension

Declension of yksinpuhelu (type palvelu) singular plural nominative yksinpuhelu yksinpuhelut genitive yksinpuhelun yksinpuhelujen yksinpuheluiden yksinpuheluitten partitive yksinpuhelua yksinpuheluja yksinpuheluita accusative yksinpuhelu yksinpuhelun yksinpuhelut inessive yksinpuhelussa yksinpuheluissa elative yksinpuhelusta yksinpuheluista illative yksinpuheluun yksinpuheluihin adessive yksinpuhelulla yksinpuheluilla ablative yksinpuhelulta yksinpuheluilta allative yksinpuhelulle yksinpuheluille essive yksinpuheluna yksinpuheluina translative yksinpuheluksi yksinpuheluiksi instructive – yksinpuheluin abessive yksinpuhelutta yksinpuheluitta comitative – yksinpuheluineen

Synonyms

• monologi