yllätys
Finnish edit
Pronunciation edit
Etymology 1 edit
yllättää (“to surprise”) + -ys.
Noun edit
yllätys
Declension edit
Inflection of yllätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | yllätys | yllätykset | ||
genitive | yllätyksen | yllätysten yllätyksien | ||
partitive | yllätystä | yllätyksiä | ||
illative | yllätykseen | yllätyksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | yllätys | yllätykset | ||
accusative | nom. | yllätys | yllätykset | |
gen. | yllätyksen | |||
genitive | yllätyksen | yllätysten yllätyksien | ||
partitive | yllätystä | yllätyksiä | ||
inessive | yllätyksessä | yllätyksissä | ||
elative | yllätyksestä | yllätyksistä | ||
illative | yllätykseen | yllätyksiin | ||
adessive | yllätyksellä | yllätyksillä | ||
ablative | yllätykseltä | yllätyksiltä | ||
allative | yllätykselle | yllätyksille | ||
essive | yllätyksenä | yllätyksinä | ||
translative | yllätykseksi | yllätyksiksi | ||
abessive | yllätyksettä | yllätyksittä | ||
instructive | — | yllätyksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms edit
compounds
Further reading edit
- “yllätys”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01
Etymology 2 edit
Verb edit
yllätys
- (informal) second-person singular present imperative of yllättyä (with enclitic -s)