valloilleen
Finnish edit
Etymology edit
The allative plural of valta (“power”) (valloille) with a possessive suffix.
Pronunciation edit
- IPA(key): /ˈʋɑlːoi̯lːeːn/, [ˈʋɑ̝lːo̞i̯lːe̞ːn]
- Rhymes: -ɑlːoilːeːn
- Syllabification(key): val‧loil‧leen
Noun edit
valloilleen
- third-person possessive form of allative plural of valta
Adverb edit
valloilleen
- free, loose of restrictions; describing transition to the state of freedom, compare valloillaan (“in the state of freedom”)
- Hän päästi tukkansa valloilleen.
- She let her hair loose.
- Hänen ehdotuksensa päästi pyörremyrskyn valloilleen.
- His suggestion set loose a whirlwind.
Inflection edit
| →○ | allative | valloilleen |
|---|---|---|
| ○ | adessive | valloillaan |
| ○→ | ablative | – |
Derived terms edit
- päästää valloilleen (“transitive, to set free”)
- päästä valloilleen (“intransitive, to get loose”)
Further reading edit
- “valloilleen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04