asettautumaton

Finnish

Participle

asettautumaton

1. negative participle of asettautua

Declension

Inflection of asettautumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		asettautumaton	asettautumattomat
genitive		asettautumattoman	asettautumattomien
partitive		asettautumatonta	asettautumattomia
illative		asettautumattomaan	asettautumattomiin
		singular	plural
nominative		asettautumaton	asettautumattomat
accusative	nom.	asettautumaton	asettautumattomat
	gen.	asettautumattoman
genitive		asettautumattoman	asettautumattomien asettautumatontenrare
partitive		asettautumatonta	asettautumattomia
inessive		asettautumattomassa	asettautumattomissa
elative		asettautumattomasta	asettautumattomista
illative		asettautumattomaan	asettautumattomiin
adessive		asettautumattomalla	asettautumattomilla
ablative		asettautumattomalta	asettautumattomilta
allative		asettautumattomalle	asettautumattomille
essive		asettautumattomana	asettautumattomina
translative		asettautumattomaksi	asettautumattomiksi
abessive		asettautumattomatta	asettautumattomitta
instructive		—	asettautumattomin
comitative		—	asettautumattomine

Possessive forms of asettautumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative asettautumattomani asettautumattomani accusative nom. asettautumattomani asettautumattomani gen. asettautumattomani genitive asettautumattomani asettautumattomieni asettautumatontenirare partitive asettautumatontani asettautumattomiani inessive asettautumattomassani asettautumattomissani elative asettautumattomastani asettautumattomistani illative asettautumattomaani asettautumattomiini adessive asettautumattomallani asettautumattomillani ablative asettautumattomaltani asettautumattomiltani allative asettautumattomalleni asettautumattomilleni essive asettautumattomanani asettautumattominani translative asettautumattomakseni asettautumattomikseni abessive asettautumattomattani asettautumattomittani instructive — — comitative — asettautumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative asettautumattomasi asettautumattomasi accusative nom. asettautumattomasi asettautumattomasi gen. asettautumattomasi genitive asettautumattomasi asettautumattomiesi asettautumatontesirare partitive asettautumatontasi asettautumattomiasi inessive asettautumattomassasi asettautumattomissasi elative asettautumattomastasi asettautumattomistasi illative asettautumattomaasi asettautumattomiisi adessive asettautumattomallasi asettautumattomillasi ablative asettautumattomaltasi asettautumattomiltasi allative asettautumattomallesi asettautumattomillesi essive asettautumattomanasi asettautumattominasi translative asettautumattomaksesi asettautumattomiksesi abessive asettautumattomattasi asettautumattomittasi instructive — — comitative — asettautumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative asettautumattomamme asettautumattomamme accusative nom. asettautumattomamme asettautumattomamme gen. asettautumattomamme genitive asettautumattomamme asettautumattomiemme asettautumatontemmerare partitive asettautumatontamme asettautumattomiamme inessive asettautumattomassamme asettautumattomissamme elative asettautumattomastamme asettautumattomistamme illative asettautumattomaamme asettautumattomiimme adessive asettautumattomallamme asettautumattomillamme ablative asettautumattomaltamme asettautumattomiltamme allative asettautumattomallemme asettautumattomillemme essive asettautumattomanamme asettautumattominamme translative asettautumattomaksemme asettautumattomiksemme abessive asettautumattomattamme asettautumattomittamme instructive — — comitative — asettautumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative asettautumattomanne asettautumattomanne accusative nom. asettautumattomanne asettautumattomanne gen. asettautumattomanne genitive asettautumattomanne asettautumattomienne asettautumatontennerare partitive asettautumatontanne asettautumattomianne inessive asettautumattomassanne asettautumattomissanne elative asettautumattomastanne asettautumattomistanne illative asettautumattomaanne asettautumattomiinne adessive asettautumattomallanne asettautumattomillanne ablative asettautumattomaltanne asettautumattomiltanne allative asettautumattomallenne asettautumattomillenne essive asettautumattomananne asettautumattominanne translative asettautumattomaksenne asettautumattomiksenne abessive asettautumattomattanne asettautumattomittanne instructive — — comitative — asettautumattominenne third-person possessor singular plural nominative asettautumattomansa asettautumattomansa accusative nom. asettautumattomansa asettautumattomansa gen. asettautumattomansa genitive asettautumattomansa asettautumattomiensa asettautumatontensarare partitive asettautumatontaan asettautumatontansa asettautumattomiaan asettautumattomiansa inessive asettautumattomassaan asettautumattomassansa asettautumattomissaan asettautumattomissansa elative asettautumattomastaan asettautumattomastansa asettautumattomistaan asettautumattomistansa illative asettautumattomaansa asettautumattomiinsa adessive asettautumattomallaan asettautumattomallansa asettautumattomillaan asettautumattomillansa ablative asettautumattomaltaan asettautumattomaltansa asettautumattomiltaan asettautumattomiltansa allative asettautumattomalleen asettautumattomallensa asettautumattomilleen asettautumattomillensa essive asettautumattomanaan asettautumattomanansa asettautumattominaan asettautumattominansa translative asettautumattomakseen asettautumattomaksensa asettautumattomikseen asettautumattomiksensa abessive asettautumattomattaan asettautumattomattansa asettautumattomittaan asettautumattomittansa instructive — — comitative — asettautumattomineen asettautumattominensa