erikko

Ingrian

Etymology

From eri (“different”) +‎ -kko. Compare Finnish erakko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈerikːo/, [ˈe̞rikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈerikːoi̯/, [ˈe̞rikːo̞i̯]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈer(i)kːoi̯/, [ˈe̞r(i)kːo̞i̯]
• Rhymes: -erikːo, -erikːoi̯
• Hyphenation: e‧rik‧ko

Noun

erikko

1. hermit
2. (mythology) vodyanoy

Declension

Declension of erikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	erikko	erikot
genitive	erikon	erikkoin, erikkoloin
partitive	erikkoa	erikkoja, erikkoloja
illative	erikkoo	erikkoihe, erikkoloihe
inessive	erikoos	erikois, erikkolois
elative	erikost	erikoist, erikkoloist
allative	erikolle	erikoille, erikkoloille
adessive	erikool	erikoil, erikkoloil
ablative	erikolt	erikoilt, erikkoloilt
translative	erikoks	erikoiks, erikkoloiks
essive	erikkonna, erikkoon	erikkoinna, erikkoloinna, erikkoin, erikkoloin
exessive1)	erikkont	erikkoint, erikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• erikkokrapu

 

References

• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 26