hajahtaa

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form hajahtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

hajahtamassa

—

elative

hajahtamasta

—

illative

hajahtamaan

—

adessive

hajahtamalla

—

abessive

hajahtamatta

—

instructive

hajahtaman

hajahdettaman

4th⁴

verbal noun

hajahtaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	hajahtamaisillani	hajahtamaisillamme
2nd	hajahtamaisillasi	hajahtamaisillanne
3rd	hajahtamaisillaan hajahtamaisillansa

Ingrian edit

Etymology edit

From haju (“smell”) +‎ -ahtaa. Akin to Finnish hajahtaa.

Pronunciation edit

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑjɑhtɑː/, [ˈhɑjɑhtɑ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑjɑhtɑː/, [ˈhɑjɑhtɑː]
Rhymes: -ɑjɑhtɑː
Hyphenation: ha‧jah‧taa

Verb edit

hajahtaa

Synonym of haissa

Conjugation edit

Conjugation of hajahtaa (type 2/kirjuttaa, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hajahan	en hajaha	1st singular	oon hajahtant, oon hajahtanut	en oo hajahtant, en oo hajahtanut
2nd singular	hajahat	et hajaha	2nd singular	oot hajahtant, oot hajahtanut	et oo hajahtant, et oo hajahtanut
3rd singular	hajahtaa	ei hajaha	3rd singular	ono hajahtant, ono hajahtanut	ei oo hajahtant, ei oo hajahtanut
1st plural	hajahamma	emmä hajaha	1st plural	oomma hajahtanneet	emmä oo hajahtanneet
2nd plural	hajahatta	että hajaha	2nd plural	ootta hajahtanneet	että oo hajahtanneet
3rd plural	hajahtaat¹⁾, hajahtavat²⁾, hajahettaa	evät hajaha, ei hajaheta	3rd plural	ovat hajahtanneet	evät oo hajahtanneet, ei oo hajahettu
impersonal	hajahettaa	ei hajaheta	impersonal	ono hajahettu	ei oo hajahettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hajahin	en hajahtant, en hajahtanut	1st singular	olin hajahtant, olin hajahtanut	en olt hajahtant, en olt hajahtanut
2nd singular	hajahit	et hajahtant, et hajahtanut	2nd singular	olit hajahtant, olit hajahtanut	et olt hajahtant, et olt hajahtanut
3rd singular	hajahti	ei hajahtant, ei hajahtanut	3rd singular	oli hajahtant, oli hajahtanut	ei olt hajahtant, ei olt hajahtanut
1st plural	hajahimma	emmä hajahtanneet	1st plural	olimma hajahtanneet	emmä olleet hajahtanneet
2nd plural	hajahitta	että hajahtanneet	2nd plural	olitta hajahtanneet	että olleet hajahtanneet
3rd plural	hajahtiit¹⁾, hajahtivat²⁾, hajahettii	evät hajahtanneet, ei hajahettu	3rd plural	olivat hajahtanneet	evät olleet hajahtanneet, ei olt hajahettu
impersonal	hajahettii	ei hajahettu	impersonal	oli hajahettu	ei olt hajahettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hajahtaisin	en hajahtais	1st singular	olisin hajahtant, olisin hajahtanut	en olis hajahtant, en olis hajahtanut
2nd singular	hajahtaisit, hajahtaist¹⁾	et hajahtais	2nd singular	olisit hajahtant, olisit hajahtanut	et olis hajahtant, et olis hajahtanut
3rd singular	hajahtais	ei hajahtais	3rd singular	olis hajahtant, olis hajahtanut	ei olis hajahtant, ei olis hajahtanut
1st plural	hajahtaisimma	emmä hajahtais	1st plural	olisimma hajahtanneet	emmä olis hajahtanneet
2nd plural	hajahtaisitta	että hajahtais	2nd plural	olisitta hajahtanneet	että olis hajahtanneet
3rd plural	hajahtaisiit¹⁾, hajahtaisivat²⁾, hajahettais	evät hajahtais, ei hajahettais	3rd plural	olisivat hajahtanneet	evät olis hajahtanneet, ei olis hajahettu
impersonal	hajahettais	ei hajahettais	impersonal	olis hajahettu	ei olis hajahettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hajaha	elä hajaha	2nd singular	oo hajahtant, oo hajahtanut	elä oo hajahtant, elä oo hajahtanut
3rd singular	hajahtakkoo	elköö hajahtako	3rd singular	olkoo hajahtant, olkoo hajahtanut	elköö olko hajahtant, elköö olko hajahtanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hajahtakkaa	elkää hajahtako	2nd plural	olkaa hajahtanneet	elkää olko hajahtanneet
3rd plural	hajahtakkoot	elkööt hajahtako, elköö hajahettako	3rd plural	olkoot hajahtanneet	elkööt olko hajahtanneet, elköö olko hajahettu
impersonal	hajahettakoo	elköö hajahettako	impersonal	olkoo hajahettu	elköö olko hajahettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hajahtanen	en hajahtane
2nd singular	hajahtanet	et hajahtane
3rd singular	hajahtannoo	ei hajahtane
1st plural	hajahtanemma	emmä hajahtane
2nd plural	hajahtanetta	että hajahtane
3rd plural	hajahtannoot	evät hajahtane, ei hajahettane
impersonal	hajahettanoo	ei hajahettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hajahtaa	present	hajahtava	hajahettava
2nd	inessive	hajahtaes	past	hajahtant, hajahtanut	hajahettu
2nd	instructive	hajahtaen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (hajahtakkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hajahtammaa
	inessive	hajahtamas
	elative	hajahtamast
	abessive	hajahtamata
4th	nominative	hajahtamiin
	partitive	hajahtamista, hajahtamist

References edit

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 41

hajahtaa

Contents

Finnish edit

Etymology edit

Pronunciation edit

Verb edit

Conjugation edit

Further reading edit

Ingrian edit

Etymology edit

Pronunciation edit

Verb edit

Conjugation edit

References edit