harmitus

FinnishEdit

EtymologyEdit

harmittaa (to irritate, annoy, vex, irk) +‎ -us < harmi

NounEdit

harmitus

  1. irritation, annoyance, vexation, irking, frustration (state of being mentally irritated or annoyed)
  2. drag (as an exclamation, something disappointing)
    Voi harmitus!
    What a drag!

DeclensionEdit

Inflection of harmitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative harmitus harmitukset
genitive harmituksen harmitusten
harmituksien
partitive harmitusta harmituksia
illative harmitukseen harmituksiin
singular plural
nominative harmitus harmitukset
accusative nom. harmitus harmitukset
gen. harmituksen
genitive harmituksen harmitusten
harmituksien
partitive harmitusta harmituksia
inessive harmituksessa harmituksissa
elative harmituksesta harmituksista
illative harmitukseen harmituksiin
adessive harmituksella harmituksilla
ablative harmitukselta harmituksilta
allative harmitukselle harmituksille
essive harmituksena harmituksina
translative harmitukseksi harmituksiksi
instructive harmituksin
abessive harmituksetta harmituksitta
comitative harmituksineen
Possessive forms of harmitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person harmitukseni harmituksemme
2nd person harmituksesi harmituksenne
3rd person harmituksensa

SynonymsEdit

AnagramsEdit