inhimillinen

FinnishEdit

(index in)

EtymologyEdit

From the same root as ihminen, which was spelled inhiminen in the 16th century.[1] Compare inehmo.

PronunciationEdit

  • IPA(key): [ˈinç̞imilːinen]
  • Hyphenation: in‧hi‧mil‧li‧nen

AdjectiveEdit

inhimillinen ‎(comparative inhimillisempi, superlative inhimillisin)

  1. human
    Erehtyminen on inhimillistä.
    To err is human.
  2. humane
    Turvapaikanhakija ansaitsee inhimillisen kohtelun.
    An asylum seeker deserves humane treatment.

DeclensionEdit

Inflection of inhimillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative inhimillinen inhimilliset
genitive inhimillisen inhimillisten
inhimillisien
partitive inhimillistä inhimillisiä
illative inhimilliseen inhimillisiin
singular plural
nominative inhimillinen inhimilliset
accusative nom. inhimillinen inhimilliset
gen. inhimillisen
genitive inhimillisen inhimillisten
inhimillisien
partitive inhimillistä inhimillisiä
inessive inhimillisessä inhimillisissä
elative inhimillisestä inhimillisistä
illative inhimilliseen inhimillisiin
adessive inhimillisellä inhimillisillä
ablative inhimilliseltä inhimillisiltä
allative inhimilliselle inhimillisille
essive inhimillisenä inhimillisinä
translative inhimilliseksi inhimillisiksi
instructive inhimillisin
abessive inhimillisettä inhimillisittä
comitative inhimillisineen

SynonymsEdit

AntonymsEdit

Derived termsEdit

ReferencesEdit

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.
Read in another language