irto-

See also: irto

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

From a Baltic language; compare Lithuanian ertas.

PrefixEdit

irto-

1. Used as modifier in compound terms to signify detachable, removable, separate, loose.

SynonymsEdit

• irtonainen (adjective)

AntonymsEdit

• kiinto-

Related termsEdit

• irrota
• irrotella
• irrottaa
• irrottautua
• irrottua
• irrotuttaa
• irtaantua
• irtain
• irti

CompoundsEdit

irtoesine irtohame irtohiekka irtohousut irtokalvosin irtokaulus

irtokauppa irtokuutiometri irtoköli irtolainen irtolehti

irtolumi irtomaa irtonenä irtonumero irtoparta

irtoselkä irtosuhde irtotavara irtouitto irtovuori

ReferencesEdit