itsenäinen

Finnish

Etymology

itse (“self”) +‎ -näinen. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1836.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitsenæi̯nen/, [ˈits̠e̞ˌnæi̯ne̞n]
• Rhymes: -æinen
• Syllabification^(key): it‧se‧näi‧nen
• Hyphenation^(key): it‧se‧näi‧nen

Adjective

itsenäinen (comparative itsenäisempi, superlative itsenäisin)

1. independent (not contingent or depending on something else; free; (of a state) sovereign)

Declension

Inflection of itsenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		itsenäinen	itsenäiset
genitive		itsenäisen	itsenäisten itsenäisien
partitive		itsenäistä	itsenäisiä
illative		itsenäiseen	itsenäisiin
		singular	plural
nominative		itsenäinen	itsenäiset
accusative	nom.	itsenäinen	itsenäiset
	gen.	itsenäisen
genitive		itsenäisen	itsenäisten itsenäisien
partitive		itsenäistä	itsenäisiä
inessive		itsenäisessä	itsenäisissä
elative		itsenäisestä	itsenäisistä
illative		itsenäiseen	itsenäisiin
adessive		itsenäisellä	itsenäisillä
ablative		itsenäiseltä	itsenäisiltä
allative		itsenäiselle	itsenäisille
essive		itsenäisenä	itsenäisinä
translative		itsenäiseksi	itsenäisiksi
abessive		itsenäisettä	itsenäisittä
instructive		—	itsenäisin
comitative		—	itsenäisine

Possessive forms of itsenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative itsenäiseni itsenäiseni accusative nom. itsenäiseni itsenäiseni gen. itsenäiseni genitive itsenäiseni itsenäisteni itsenäisieni partitive itsenäistäni itsenäisiäni inessive itsenäisessäni itsenäisissäni elative itsenäisestäni itsenäisistäni illative itsenäiseeni itsenäisiini adessive itsenäiselläni itsenäisilläni ablative itsenäiseltäni itsenäisiltäni allative itsenäiselleni itsenäisilleni essive itsenäisenäni itsenäisinäni translative itsenäisekseni itsenäisikseni abessive itsenäisettäni itsenäisittäni instructive — — comitative — itsenäisineni second-person singular possessor singular plural nominative itsenäisesi itsenäisesi accusative nom. itsenäisesi itsenäisesi gen. itsenäisesi genitive itsenäisesi itsenäistesi itsenäisiesi partitive itsenäistäsi itsenäisiäsi inessive itsenäisessäsi itsenäisissäsi elative itsenäisestäsi itsenäisistäsi illative itsenäiseesi itsenäisiisi adessive itsenäiselläsi itsenäisilläsi ablative itsenäiseltäsi itsenäisiltäsi allative itsenäisellesi itsenäisillesi essive itsenäisenäsi itsenäisinäsi translative itsenäiseksesi itsenäisiksesi abessive itsenäisettäsi itsenäisittäsi instructive — — comitative — itsenäisinesi first-person plural possessor singular plural nominative itsenäisemme itsenäisemme accusative nom. itsenäisemme itsenäisemme gen. itsenäisemme genitive itsenäisemme itsenäistemme itsenäisiemme partitive itsenäistämme itsenäisiämme inessive itsenäisessämme itsenäisissämme elative itsenäisestämme itsenäisistämme illative itsenäiseemme itsenäisiimme adessive itsenäisellämme itsenäisillämme ablative itsenäiseltämme itsenäisiltämme allative itsenäisellemme itsenäisillemme essive itsenäisenämme itsenäisinämme translative itsenäiseksemme itsenäisiksemme abessive itsenäisettämme itsenäisittämme instructive — — comitative — itsenäisinemme second-person plural possessor singular plural nominative itsenäisenne itsenäisenne accusative nom. itsenäisenne itsenäisenne gen. itsenäisenne genitive itsenäisenne itsenäistenne itsenäisienne partitive itsenäistänne itsenäisiänne inessive itsenäisessänne itsenäisissänne elative itsenäisestänne itsenäisistänne illative itsenäiseenne itsenäisiinne adessive itsenäisellänne itsenäisillänne ablative itsenäiseltänne itsenäisiltänne allative itsenäisellenne itsenäisillenne essive itsenäisenänne itsenäisinänne translative itsenäiseksenne itsenäisiksenne abessive itsenäisettänne itsenäisittänne instructive — — comitative — itsenäisinenne third-person possessor singular plural nominative itsenäisensä itsenäisensä accusative nom. itsenäisensä itsenäisensä gen. itsenäisensä genitive itsenäisensä itsenäistensä itsenäisiensä partitive itsenäistään itsenäistänsä itsenäisiään itsenäisiänsä inessive itsenäisessään itsenäisessänsä itsenäisissään itsenäisissänsä elative itsenäisestään itsenäisestänsä itsenäisistään itsenäisistänsä illative itsenäiseensä itsenäisiinsä adessive itsenäisellään itsenäisellänsä itsenäisillään itsenäisillänsä ablative itsenäiseltään itsenäiseltänsä itsenäisiltään itsenäisiltänsä allative itsenäiselleen itsenäisellensä itsenäisilleen itsenäisillensä essive itsenäisenään itsenäisenänsä itsenäisinään itsenäisinänsä translative itsenäisekseen itsenäiseksensä itsenäisikseen itsenäisiksensä abessive itsenäisettään itsenäisettänsä itsenäisittään itsenäisittänsä instructive — — comitative — itsenäisineen itsenäisinensä

Derived terms

• itsenäisesti
• itsenäistää
• itsenäisyys

compounds

• epäitsenäinen
• itsenäiskäyttö

Further reading

• “itsenäinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02