kainostella

Finnish

Etymology

kaino +‎ -stella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯nostelːɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌte̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): kai‧nos‧tel‧la

Verb

kainostella

1. (intransitive) to play coy, play the coquette
2. (intransitive) to be shy/bashful/timid

   Synonyms: arastella, arkailla

3. (intransitive) to be modest/prudish

   Synonym: häpeillä

4. (transitive, usually atelic) to be ashamed/afraid (of = partitive, to do = first infinitive)

   Synonym: hävetä

Conjugation

Inflection of kainostella (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostelen	en kainostele	1st sing.	olen kainostellut	en ole kainostellut
2nd sing.		kainostelet	et kainostele	2nd sing.	olet kainostellut	et ole kainostellut
3rd sing.		kainostelee	ei kainostele	3rd sing.	on kainostellut	ei ole kainostellut
1st plur.		kainostelemme	emme kainostele	1st plur.	olemme kainostelleet	emme ole kainostelleet
2nd plur.		kainostelette	ette kainostele	2nd plur.	olette kainostelleet	ette ole kainostelleet
3rd plur.		kainostelevat	eivät kainostele	3rd plur.	ovat kainostelleet	eivät ole kainostelleet
passive		kainostellaan	ei kainostella	passive	on kainosteltu	ei ole kainosteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostelin	en kainostellut	1st sing.	olin kainostellut	en ollut kainostellut
2nd sing.		kainostelit	et kainostellut	2nd sing.	olit kainostellut	et ollut kainostellut
3rd sing.		kainosteli	ei kainostellut	3rd sing.	oli kainostellut	ei ollut kainostellut
1st plur.		kainostelimme	emme kainostelleet	1st plur.	olimme kainostelleet	emme olleet kainostelleet
2nd plur.		kainostelitte	ette kainostelleet	2nd plur.	olitte kainostelleet	ette olleet kainostelleet
3rd plur.		kainostelivat	eivät kainostelleet	3rd plur.	olivat kainostelleet	eivät olleet kainostelleet
passive		kainosteltiin	ei kainosteltu	passive	oli kainosteltu	ei ollut kainosteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostelisin	en kainostelisi	1st sing.	olisin kainostellut	en olisi kainostellut
2nd sing.		kainostelisit	et kainostelisi	2nd sing.	olisit kainostellut	et olisi kainostellut
3rd sing.		kainostelisi	ei kainostelisi	3rd sing.	olisi kainostellut	ei olisi kainostellut
1st plur.		kainostelisimme	emme kainostelisi	1st plur.	olisimme kainostelleet	emme olisi kainostelleet
2nd plur.		kainostelisitte	ette kainostelisi	2nd plur.	olisitte kainostelleet	ette olisi kainostelleet
3rd plur.		kainostelisivat	eivät kainostelisi	3rd plur.	olisivat kainostelleet	eivät olisi kainostelleet
passive		kainosteltaisiin	ei kainosteltaisi	passive	olisi kainosteltu	ei olisi kainosteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kainostele	älä kainostele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kainostelkoon	älköön kainostelko	3rd sing.	olkoon kainostellut	älköön olko kainostellut
1st plur.		kainostelkaamme	älkäämme kainostelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kainostelkaa	älkää kainostelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kainostelkoot	älkööt kainostelko	3rd plur.	olkoot kainostelleet	älkööt olko kainostelleet
passive		kainosteltakoon	älköön kainosteltako	passive	olkoon kainosteltu	älköön olko kainosteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostellen	en kainostelle	1st sing.	lienen kainostellut	en liene kainostellut
2nd sing.		kainostellet	et kainostelle	2nd sing.	lienet kainostellut	et liene kainostellut
3rd sing.		kainostellee	ei kainostelle	3rd sing.	lienee kainostellut	ei liene kainostellut
1st plur.		kainostellemme	emme kainostelle	1st plur.	lienemme kainostelleet	emme liene kainostelleet
2nd plur.		kainostellette	ette kainostelle	2nd plur.	lienette kainostelleet	ette liene kainostelleet
3rd plur.		kainostellevat	eivät kainostelle	3rd plur.	lienevät kainostelleet	eivät liene kainostelleet
passive		kainosteltaneen	ei kainosteltane	passive	lienee kainosteltu	ei liene kainosteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kainostella		present	kainosteleva	kainosteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostellakseni kainostellaksemme 2nd kainostellaksesi kainostellaksenne 3rd kainostellakseen kainostellaksensa		past	kainostellut	kainosteltu
2nd	inessive2	kainostellessa	kainosteltaessa	agent3	kainostelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostellessani kainostellessamme 2nd kainostellessasi kainostellessanne 3rd kainostellessaan kainostellessansa		negative	kainostelematon
	instructive	kainostellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kainostelemassa	—
	elative	kainostelemasta	—
	illative	kainostelemaan	—
	adessive	kainostelemalla	—
	abessive	kainostelematta	—
	instructive	kainosteleman	kainosteltaman
4th4	verbal noun	kainosteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostelemaisillani kainostelemaisillamme 2nd kainostelemaisillasi kainostelemaisillanne 3rd kainostelemaisillaan kainostelemaisillansa

Derived terms

• kainostelematon
• kainostelu

 

Further reading

• “kainostella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02