keili

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯li/, [ˈke̞i̯li]
• Rhymes: -eili
• Syllabification^(key): kei‧li

Noun

keili

1. (printing) line height, type height

Declension

Inflection of keili (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		keili	keilit
genitive		keilin	keilien
partitive		keiliä	keilejä
illative		keiliin	keileihin
		singular	plural
nominative		keili	keilit
accusative	nom.	keili	keilit
	gen.	keilin
genitive		keilin	keilien
partitive		keiliä	keilejä
inessive		keilissä	keileissä
elative		keilistä	keileistä
illative		keiliin	keileihin
adessive		keilillä	keileillä
ablative		keililtä	keileiltä
allative		keilille	keileille
essive		keilinä	keileinä
translative		keiliksi	keileiksi
instructive		—	keilein
abessive		keilittä	keileittä
comitative		—	keileineen

Possessive forms of keili (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	keilini	keilimme
2nd person	keilisi	keilinne
3rd person	keilinsä

Anagrams

• kieli, leiki, liike