keinonto

Finnish

Etymology

keino (“means”) +‎ -nto

Noun

keinonto

1. (grammar, dated) instructive case

Declension

Inflection of keinonto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative		keinonto	keinonnot
genitive		keinonnon	keinontojen
partitive		keinontoa	keinontoja
illative		keinontoon	keinontoihin
		singular	plural
nominative		keinonto	keinonnot
accusative	nom.	keinonto	keinonnot
	gen.	keinonnon
genitive		keinonnon	keinontojen
partitive		keinontoa	keinontoja
inessive		keinonnossa	keinonnoissa
elative		keinonnosta	keinonnoista
illative		keinontoon	keinontoihin
adessive		keinonnolla	keinonnoilla
ablative		keinonnolta	keinonnoilta
allative		keinonnolle	keinonnoille
essive		keinontona	keinontoina
translative		keinonnoksi	keinonnoiksi
instructive		—	keinonnoin
abessive		keinonnotta	keinonnoitta
comitative		—	keinontoineen

Possessive forms of keinonto (type valo)
possessor	singular	plural
1st person	keinontoni	keinontomme
2nd person	keinontosi	keinontonne
3rd person	keinontonsa

Synonyms

• (instructive): instruktiivi

Anagrams

• kotoinen