keltavästö

Ingrian

Keltavästö.

Etymology

From kelta (“yellow”) +‎ västö (“white wagtail”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeltɑˌʋæstø/, [ˈke̞ɫtəˌʋæs̠tø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeltɑˌʋæstøi̯/, [ˈke̞ɫd̥ɑˌʋæʃtø̞i̯]
• Rhymes: -æstø, -æstøi̯
• Hyphenation: kel‧ta‧väs‧tö

Noun

keltavästö

1. western yellow wagtail

Declension

Declension of keltavästö (type 4/koivu, st-ss gradation)
	singular	plural
nominative	keltavästö	keltavässöt
genitive	keltavässön	keltavästöin, keltavästölöin
partitive	keltavästöä	keltavästöjä, keltavästölöjä
illative	keltavästöö	keltavästöi, keltavästölöihe
inessive	keltavässöös	keltavässöis, keltavästölöis
elative	keltavässöst	keltavässöist, keltavästölöist
allative	keltavässölle	keltavässöille, keltavästölöille
adessive	keltavässööl	keltavässöil, keltavästölöil
ablative	keltavässölt	keltavässöilt, keltavästölöilt
translative	keltavässöks	keltavässöiks, keltavästölöiks
essive	keltavästönnä, keltavästöön	keltavästöinnä, keltavästölöinnä, keltavästöin, keltavästölöin
exessive1)	keltavästönt	keltavästöint, keltavästölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 151