kielihäiriö

Finnish

Etymology

kieli +‎ häiriö

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌhæi̯riø/, [ˈk̟ie̞̯liˌhæi̯riø̞]
• Rhymes: -æiriø
• Syllabification^(key): kie‧li‧häi‧ri‧ö

Noun

kielihäiriö

1. developmental language disorder

Declension

Inflection of kielihäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		kielihäiriö	kielihäiriöt
genitive		kielihäiriön	kielihäiriöiden kielihäiriöitten
partitive		kielihäiriötä	kielihäiriöitä
illative		kielihäiriöön	kielihäiriöihin
		singular	plural
nominative		kielihäiriö	kielihäiriöt
accusative	nom.	kielihäiriö	kielihäiriöt
	gen.	kielihäiriön
genitive		kielihäiriön	kielihäiriöiden kielihäiriöitten
partitive		kielihäiriötä	kielihäiriöitä
inessive		kielihäiriössä	kielihäiriöissä
elative		kielihäiriöstä	kielihäiriöistä
illative		kielihäiriöön	kielihäiriöihin
adessive		kielihäiriöllä	kielihäiriöillä
ablative		kielihäiriöltä	kielihäiriöiltä
allative		kielihäiriölle	kielihäiriöille
essive		kielihäiriönä	kielihäiriöinä
translative		kielihäiriöksi	kielihäiriöiksi
abessive		kielihäiriöttä	kielihäiriöittä
instructive		—	kielihäiriöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kielihäiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kielihäiriöni kielihäiriöni accusative nom. kielihäiriöni kielihäiriöni gen. kielihäiriöni genitive kielihäiriöni kielihäiriöideni kielihäiriöitteni partitive kielihäiriötäni kielihäiriöitäni inessive kielihäiriössäni kielihäiriöissäni elative kielihäiriöstäni kielihäiriöistäni illative kielihäiriööni kielihäiriöihini adessive kielihäiriölläni kielihäiriöilläni ablative kielihäiriöltäni kielihäiriöiltäni allative kielihäiriölleni kielihäiriöilleni essive kielihäiriönäni kielihäiriöinäni translative kielihäiriökseni kielihäiriöikseni abessive kielihäiriöttäni kielihäiriöittäni instructive — — comitative — kielihäiriöineni second-person singular possessor singular plural nominative kielihäiriösi kielihäiriösi accusative nom. kielihäiriösi kielihäiriösi gen. kielihäiriösi genitive kielihäiriösi kielihäiriöidesi kielihäiriöittesi partitive kielihäiriötäsi kielihäiriöitäsi inessive kielihäiriössäsi kielihäiriöissäsi elative kielihäiriöstäsi kielihäiriöistäsi illative kielihäiriöösi kielihäiriöihisi adessive kielihäiriölläsi kielihäiriöilläsi ablative kielihäiriöltäsi kielihäiriöiltäsi allative kielihäiriöllesi kielihäiriöillesi essive kielihäiriönäsi kielihäiriöinäsi translative kielihäiriöksesi kielihäiriöiksesi abessive kielihäiriöttäsi kielihäiriöittäsi instructive — — comitative — kielihäiriöinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielihäiriömme kielihäiriömme accusative nom. kielihäiriömme kielihäiriömme gen. kielihäiriömme genitive kielihäiriömme kielihäiriöidemme kielihäiriöittemme partitive kielihäiriötämme kielihäiriöitämme inessive kielihäiriössämme kielihäiriöissämme elative kielihäiriöstämme kielihäiriöistämme illative kielihäiriöömme kielihäiriöihimme adessive kielihäiriöllämme kielihäiriöillämme ablative kielihäiriöltämme kielihäiriöiltämme allative kielihäiriöllemme kielihäiriöillemme essive kielihäiriönämme kielihäiriöinämme translative kielihäiriöksemme kielihäiriöiksemme abessive kielihäiriöttämme kielihäiriöittämme instructive — — comitative — kielihäiriöinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielihäiriönne kielihäiriönne accusative nom. kielihäiriönne kielihäiriönne gen. kielihäiriönne genitive kielihäiriönne kielihäiriöidenne kielihäiriöittenne partitive kielihäiriötänne kielihäiriöitänne inessive kielihäiriössänne kielihäiriöissänne elative kielihäiriöstänne kielihäiriöistänne illative kielihäiriöönne kielihäiriöihinne adessive kielihäiriöllänne kielihäiriöillänne ablative kielihäiriöltänne kielihäiriöiltänne allative kielihäiriöllenne kielihäiriöillenne essive kielihäiriönänne kielihäiriöinänne translative kielihäiriöksenne kielihäiriöiksenne abessive kielihäiriöttänne kielihäiriöittänne instructive — — comitative — kielihäiriöinenne third-person possessor singular plural nominative kielihäiriönsä kielihäiriönsä accusative nom. kielihäiriönsä kielihäiriönsä gen. kielihäiriönsä genitive kielihäiriönsä kielihäiriöidensä kielihäiriöittensä partitive kielihäiriötään kielihäiriötänsä kielihäiriöitään kielihäiriöitänsä inessive kielihäiriössään kielihäiriössänsä kielihäiriöissään kielihäiriöissänsä elative kielihäiriöstään kielihäiriöstänsä kielihäiriöistään kielihäiriöistänsä illative kielihäiriöönsä kielihäiriöihinsä adessive kielihäiriöllään kielihäiriöllänsä kielihäiriöillään kielihäiriöillänsä ablative kielihäiriöltään kielihäiriöltänsä kielihäiriöiltään kielihäiriöiltänsä allative kielihäiriölleen kielihäiriöllensä kielihäiriöilleen kielihäiriöillensä essive kielihäiriönään kielihäiriönänsä kielihäiriöinään kielihäiriöinänsä translative kielihäiriökseen kielihäiriöksensä kielihäiriöikseen kielihäiriöiksensä abessive kielihäiriöttään kielihäiriöttänsä kielihäiriöittään kielihäiriöittänsä instructive — — comitative — kielihäiriöineen kielihäiriöinensä

Further reading

• “kielihäiriö”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• liikehäiriö