kieliopillisuus

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

kieli(language) +‎ oppi(study), from kielioppi(grammar), from kieliopillinen(grammatical) +‎ -uus(-ity)

NounEdit

kieliopillisuus

  1. (linguistics) grammaticality (state or attribute of obeying the rules of grammar; grammatical correctness)

DeclensionEdit

Inflection of kieliopillisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kieliopillisuus kieliopillisuudet
genitive kieliopillisuuden kieliopillisuuksien
partitive kieliopillisuutta kieliopillisuuksia
illative kieliopillisuuteen kieliopillisuuksiin
singular plural
nominative kieliopillisuus kieliopillisuudet
accusative nom. kieliopillisuus kieliopillisuudet
gen. kieliopillisuuden
genitive kieliopillisuuden kieliopillisuuksien
partitive kieliopillisuutta kieliopillisuuksia
inessive kieliopillisuudessa kieliopillisuuksissa
elative kieliopillisuudesta kieliopillisuuksista
illative kieliopillisuuteen kieliopillisuuksiin
adessive kieliopillisuudella kieliopillisuuksilla
ablative kieliopillisuudelta kieliopillisuuksilta
allative kieliopillisuudelle kieliopillisuuksille
essive kieliopillisuutena kieliopillisuuksina
translative kieliopillisuudeksi kieliopillisuuksiksi
instructive kieliopillisuuksin
abessive kieliopillisuudetta kieliopillisuuksitta
comitative kieliopillisuuksineen

SynonymsEdit