kihlattu

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkihlɑtːu/, [ˈkiçlɑt̪ːu]
• Rhymes: -ihlɑtːu
• Syllabification: kih‧lat‧tu

Noun

kihlattu

1. betrothed; fiancée (female), fiancé (male) (person engaged to be married)

   Peruin häät, koska kihlattuni ei halunnut näyttää minulle pankkitiliään.

   I canceled the wedding, because my betrothed didn't want to show his bank account to me.

Usage notes

• This term is seldom used in plural; an engaged couple is kihlapari in Finnish.

Declension

Inflection of kihlattu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative		kihlattu	kihlatut
genitive		kihlatun	kihlattujen
partitive		kihlattua	kihlattuja
illative		kihlattuun	kihlattuihin
		singular	plural
nominative		kihlattu	kihlatut
accusative	nom.	kihlattu	kihlatut
	gen.	kihlatun
genitive		kihlatun	kihlattujen
partitive		kihlattua	kihlattuja
inessive		kihlatussa	kihlatuissa
elative		kihlatusta	kihlatuista
illative		kihlattuun	kihlattuihin
adessive		kihlatulla	kihlatuilla
ablative		kihlatulta	kihlatuilta
allative		kihlatulle	kihlatuille
essive		kihlattuna	kihlattuina
translative		kihlatuksi	kihlatuiksi
instructive		—	kihlatuin
abessive		kihlatutta	kihlatuitta
comitative		—	kihlattuineen

Possessive forms of kihlattu (type valo)
possessor	singular	plural
1st person	kihlattuni	kihlattumme
2nd person	kihlattusi	kihlattunne
3rd person	kihlattunsa

Synonyms

• kihlakumppani (esp. in legal context)
• morsian (“fiancée”), sulhanen (“fiancé”)

Participle

kihlattu

1. past passive participle of kihlata

Verb

kihlattu

1. Passive past indicative connegative form of kihlata.