kirjakans

Ingrian

Etymology

From kirja (“book”) +‎ kans (“table”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirjɑˌkɑns/, [ˈkirjəˌkɑnz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirjɑˌkɑns/, [ˈkirjɑˌɡ̊ɑnʒ̥]
• Rhymes: -ɑns
• Hyphenation: kir‧ja‧kans

Noun

kirjakans

1. writing desk
   • 1916, Volmari Porkka, “1576. [Soikkola]. III443b”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 12-13:

     Kirjakantta kirjoittaa, // Paperia paukuttaa.

     He is writing a writing desk, // He is slamming a paper.

Declension

Declension of kirjakans (type 5/vesi, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kirjakans	kirjakannet
genitive	kirjakannen	kirjakansiin, kirjakansiloin
partitive	kirjakantta	kirjakansia, kirjakansiloja
illative	kirjakantee	kirjakansii, kirjakansiloihe
inessive	kirjakannees	kirjakansiis, kirjakansilois
elative	kirjakannest	kirjakansist, kirjakansiloist
allative	kirjakannelle	kirjakansille, kirjakansiloille
adessive	kirjakanneel	kirjakansiil, kirjakansiloil
ablative	kirjakannelt	kirjakansilt, kirjakansiloilt
translative	kirjakanneks	kirjakansiks, kirjakansiloiks
essive	kirjakanteenna, kirjakanteen	kirjakansiinna, kirjakansiloinna, kirjakansiin, kirjakansiloin
exessive1)	kirjakantent	kirjakansint, kirjakansiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.