kiukutella

Finnish

Etymology

From kiukut +‎ -ella. Frequentative form of kiukuta (“to huff”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiu̯kutelːɑˣ/, [ˈk̟iu̯kuˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): kiu‧ku‧tel‧la

Verb

kiukutella

1. to crank, act up (to act in a cranky manner; to behave unreasonably and irritably)

   Lopeta kiukuttelu kaatuneesta maidostasi!

   Quit cranking about your spilt milk!

2. (figuratively) to act up

   Ihoni alkaa kiukutella talvella.

   My skin starts acting up during winter.

Conjugation

Inflection of kiukutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukuttelen	en kiukuttele	1st sing.	olen kiukutellut	en ole kiukutellut
2nd sing.		kiukuttelet	et kiukuttele	2nd sing.	olet kiukutellut	et ole kiukutellut
3rd sing.		kiukuttelee	ei kiukuttele	3rd sing.	on kiukutellut	ei ole kiukutellut
1st plur.		kiukuttelemme	emme kiukuttele	1st plur.	olemme kiukutelleet	emme ole kiukutelleet
2nd plur.		kiukuttelette	ette kiukuttele	2nd plur.	olette kiukutelleet	ette ole kiukutelleet
3rd plur.		kiukuttelevat	eivät kiukuttele	3rd plur.	ovat kiukutelleet	eivät ole kiukutelleet
passive		kiukutellaan	ei kiukutella	passive	on kiukuteltu	ei ole kiukuteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukuttelin	en kiukutellut	1st sing.	olin kiukutellut	en ollut kiukutellut
2nd sing.		kiukuttelit	et kiukutellut	2nd sing.	olit kiukutellut	et ollut kiukutellut
3rd sing.		kiukutteli	ei kiukutellut	3rd sing.	oli kiukutellut	ei ollut kiukutellut
1st plur.		kiukuttelimme	emme kiukutelleet	1st plur.	olimme kiukutelleet	emme olleet kiukutelleet
2nd plur.		kiukuttelitte	ette kiukutelleet	2nd plur.	olitte kiukutelleet	ette olleet kiukutelleet
3rd plur.		kiukuttelivat	eivät kiukutelleet	3rd plur.	olivat kiukutelleet	eivät olleet kiukutelleet
passive		kiukuteltiin	ei kiukuteltu	passive	oli kiukuteltu	ei ollut kiukuteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukuttelisin	en kiukuttelisi	1st sing.	olisin kiukutellut	en olisi kiukutellut
2nd sing.		kiukuttelisit	et kiukuttelisi	2nd sing.	olisit kiukutellut	et olisi kiukutellut
3rd sing.		kiukuttelisi	ei kiukuttelisi	3rd sing.	olisi kiukutellut	ei olisi kiukutellut
1st plur.		kiukuttelisimme	emme kiukuttelisi	1st plur.	olisimme kiukutelleet	emme olisi kiukutelleet
2nd plur.		kiukuttelisitte	ette kiukuttelisi	2nd plur.	olisitte kiukutelleet	ette olisi kiukutelleet
3rd plur.		kiukuttelisivat	eivät kiukuttelisi	3rd plur.	olisivat kiukutelleet	eivät olisi kiukutelleet
passive		kiukuteltaisiin	ei kiukuteltaisi	passive	olisi kiukuteltu	ei olisi kiukuteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiukuttele	älä kiukuttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiukutelkoon	älköön kiukutelko	3rd sing.	olkoon kiukutellut	älköön olko kiukutellut
1st plur.		kiukutelkaamme	älkäämme kiukutelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiukutelkaa	älkää kiukutelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiukutelkoot	älkööt kiukutelko	3rd plur.	olkoot kiukutelleet	älkööt olko kiukutelleet
passive		kiukuteltakoon	älköön kiukuteltako	passive	olkoon kiukuteltu	älköön olko kiukuteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukutellen	en kiukutelle	1st sing.	lienen kiukutellut	en liene kiukutellut
2nd sing.		kiukutellet	et kiukutelle	2nd sing.	lienet kiukutellut	et liene kiukutellut
3rd sing.		kiukutellee	ei kiukutelle	3rd sing.	lienee kiukutellut	ei liene kiukutellut
1st plur.		kiukutellemme	emme kiukutelle	1st plur.	lienemme kiukutelleet	emme liene kiukutelleet
2nd plur.		kiukutellette	ette kiukutelle	2nd plur.	lienette kiukutelleet	ette liene kiukutelleet
3rd plur.		kiukutellevat	eivät kiukutelle	3rd plur.	lienevät kiukutelleet	eivät liene kiukutelleet
passive		kiukuteltaneen	ei kiukuteltane	passive	lienee kiukuteltu	ei liene kiukuteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiukutella		present	kiukutteleva	kiukuteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukutellakseni kiukutellaksemme 2nd kiukutellaksesi kiukutellaksenne 3rd kiukutellakseen kiukutellaksensa		past	kiukutellut	kiukuteltu
2nd	inessive2	kiukutellessa	kiukuteltaessa	agent3	kiukuttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukutellessani kiukutellessamme 2nd kiukutellessasi kiukutellessanne 3rd kiukutellessaan kiukutellessansa		negative	kiukuttelematon
	instructive	kiukutellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kiukuttelemassa	—
	elative	kiukuttelemasta	—
	illative	kiukuttelemaan	—
	adessive	kiukuttelemalla	—
	abessive	kiukuttelematta	—
	instructive	kiukutteleman	kiukuteltaman
4th4	verbal noun	kiukutteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukuttelemaisillani kiukuttelemaisillamme 2nd kiukuttelemaisillasi kiukuttelemaisillanne 3rd kiukuttelemaisillaan kiukuttelemaisillansa

Derived terms

• kiukuttelija
• kiukuttelu

 

Further reading

• “kiukutella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02