FinnishEdit

EtymologyEdit

konkreett- +‎ -inen, from Latin concrētus.

AdjectiveEdit

konkreettinen (comparative konkreettisempi, superlative konkreettisin)

  1. concrete (particular, perceivable, real)

DeclensionEdit

Inflection of konkreettinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative konkreettinen konkreettiset
genitive konkreettisen konkreettisten
konkreettisien
partitive konkreettista konkreettisia
illative konkreettiseen konkreettisiin
singular plural
nominative konkreettinen konkreettiset
accusative nom. konkreettinen konkreettiset
gen. konkreettisen
genitive konkreettisen konkreettisten
konkreettisien
partitive konkreettista konkreettisia
inessive konkreettisessa konkreettisissa
elative konkreettisesta konkreettisista
illative konkreettiseen konkreettisiin
adessive konkreettisella konkreettisilla
ablative konkreettiselta konkreettisilta
allative konkreettiselle konkreettisille
essive konkreettisena konkreettisina
translative konkreettiseksi konkreettisiksi
instructive konkreettisin
abessive konkreettisetta konkreettisitta
comitative konkreettisine
Possessive forms of konkreettinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person konkreettiseni konkreettisemme
2nd person konkreettisesi konkreettisenne
3rd person konkreettisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived termsEdit