FinnishEdit

EtymologyEdit

From Latin correlātus, past participle of correferō, via some of its descendants in the European languages.

PronunciationEdit

  • Hyphenation: kor‧re‧laat‧ti

NounEdit

korrelaatti

  1. (grammar) correlate, antecedent

DeclensionEdit

Inflection of korrelaatti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative korrelaatti korrelaatit
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
illative korrelaattiin korrelaatteihin
singular plural
nominative korrelaatti korrelaatit
accusative nom. korrelaatti korrelaatit
gen. korrelaatin
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
inessive korrelaatissa korrelaateissa
elative korrelaatista korrelaateista
illative korrelaattiin korrelaatteihin
adessive korrelaatilla korrelaateilla
ablative korrelaatilta korrelaateilta
allative korrelaatille korrelaateille
essive korrelaattina korrelaatteina
translative korrelaatiksi korrelaateiksi
instructive korrelaatein
abessive korrelaatitta korrelaateitta
comitative korrelaatteineen
Possessive forms of korrelaatti (type risti)
possessor singular plural
1st person korrelaattini korrelaattimme
2nd person korrelaattisi korrelaattinne
3rd person korrelaattinsa