kuvailu

FinnishEdit

EtymologyEdit

kuvailla (to describe) +‎ -u

NounEdit

kuvailu

  1. imagery (rhetorical decoration in writing or speaking)
  2. description, portrayal (act of describing; a delineation by marks or signs)
  3. (linguistics) description (act or practice of recording and describing actual language usage in a given speech community, as opposed to prescription)

DeclensionEdit

Inflection of kuvailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuvailu kuvailut
genitive kuvailun kuvailujen
kuvailuiden
kuvailuitten
partitive kuvailua kuvailuja
kuvailuita
illative kuvailuun kuvailuihin
singular plural
nominative kuvailu kuvailut
accusative nom. kuvailu kuvailut
gen. kuvailun
genitive kuvailun kuvailujen
kuvailuiden
kuvailuitten
partitive kuvailua kuvailuja
kuvailuita
inessive kuvailussa kuvailuissa
elative kuvailusta kuvailuista
illative kuvailuun kuvailuihin
adessive kuvailulla kuvailuilla
ablative kuvailulta kuvailuilta
allative kuvailulle kuvailuille
essive kuvailuna kuvailuina
translative kuvailuksi kuvailuiksi
instructive kuvailuin
abessive kuvailutta kuvailuitta
comitative kuvailuineen
Possessive forms of kuvailu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person kuvailuni kuvailumme
2nd person kuvailusi kuvailunne
3rd person kuvailunsa

CompoundsEdit

Related termsEdit