murtuma

FinnishEdit

EtymologyEdit

murtua +‎ -ma

NounEdit

murtuma

  1. A fracture.

DeclensionEdit

Inflection of murtuma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative murtuma murtumat
genitive murtuman murtumien
partitive murtumaa murtumia
illative murtumaan murtumiin
singular plural
nominative murtuma murtumat
accusative nom. murtuma murtumat
gen. murtuman
genitive murtuman murtumien
murtumainrare
partitive murtumaa murtumia
inessive murtumassa murtumissa
elative murtumasta murtumista
illative murtumaan murtumiin
adessive murtumalla murtumilla
ablative murtumalta murtumilta
allative murtumalle murtumille
essive murtumana murtumina
translative murtumaksi murtumiksi
instructive murtumin
abessive murtumatta murtumitta
comitative murtumineen
Read in another language