Finnish edit

Etymology edit

riita +‎ -antua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈriːtɑːntuɑˣ/, [ˈriːt̪ɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): rii‧taan‧tu‧a

Verb edit

riitaantua

  1. (intransitive) to fall out (cease to be on friendly terms)

Conjugation edit

Inflection of riitaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riitaannun en riitaannu 1st sing. olen riitaantunut en ole riitaantunut
2nd sing. riitaannut et riitaannu 2nd sing. olet riitaantunut et ole riitaantunut
3rd sing. riitaantuu ei riitaannu 3rd sing. on riitaantunut ei ole riitaantunut
1st plur. riitaannumme emme riitaannu 1st plur. olemme riitaantuneet emme ole riitaantuneet
2nd plur. riitaannutte ette riitaannu 2nd plur. olette riitaantuneet ette ole riitaantuneet
3rd plur. riitaantuvat eivät riitaannu 3rd plur. ovat riitaantuneet eivät ole riitaantuneet
passive riitaannutaan ei riitaannuta passive on riitaannuttu ei ole riitaannuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riitaannuin en riitaantunut 1st sing. olin riitaantunut en ollut riitaantunut
2nd sing. riitaannuit et riitaantunut 2nd sing. olit riitaantunut et ollut riitaantunut
3rd sing. riitaantui ei riitaantunut 3rd sing. oli riitaantunut ei ollut riitaantunut
1st plur. riitaannuimme emme riitaantuneet 1st plur. olimme riitaantuneet emme olleet riitaantuneet
2nd plur. riitaannuitte ette riitaantuneet 2nd plur. olitte riitaantuneet ette olleet riitaantuneet
3rd plur. riitaantuivat eivät riitaantuneet 3rd plur. olivat riitaantuneet eivät olleet riitaantuneet
passive riitaannuttiin ei riitaannuttu passive oli riitaannuttu ei ollut riitaannuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riitaantuisin en riitaantuisi 1st sing. olisin riitaantunut en olisi riitaantunut
2nd sing. riitaantuisit et riitaantuisi 2nd sing. olisit riitaantunut et olisi riitaantunut
3rd sing. riitaantuisi ei riitaantuisi 3rd sing. olisi riitaantunut ei olisi riitaantunut
1st plur. riitaantuisimme emme riitaantuisi 1st plur. olisimme riitaantuneet emme olisi riitaantuneet
2nd plur. riitaantuisitte ette riitaantuisi 2nd plur. olisitte riitaantuneet ette olisi riitaantuneet
3rd plur. riitaantuisivat eivät riitaantuisi 3rd plur. olisivat riitaantuneet eivät olisi riitaantuneet
passive riitaannuttaisiin ei riitaannuttaisi passive olisi riitaannuttu ei olisi riitaannuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. riitaannu älä riitaannu 2nd sing.
3rd sing. riitaantukoon älköön riitaantuko 3rd sing. olkoon riitaantunut älköön olko riitaantunut
1st plur. riitaantukaamme älkäämme riitaantuko 1st plur.
2nd plur. riitaantukaa älkää riitaantuko 2nd plur.
3rd plur. riitaantukoot älkööt riitaantuko 3rd plur. olkoot riitaantuneet älkööt olko riitaantuneet
passive riitaannuttakoon älköön riitaannuttako passive olkoon riitaannuttu älköön olko riitaannuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riitaantunen en riitaantune 1st sing. lienen riitaantunut en liene riitaantunut
2nd sing. riitaantunet et riitaantune 2nd sing. lienet riitaantunut et liene riitaantunut
3rd sing. riitaantunee ei riitaantune 3rd sing. lienee riitaantunut ei liene riitaantunut
1st plur. riitaantunemme emme riitaantune 1st plur. lienemme riitaantuneet emme liene riitaantuneet
2nd plur. riitaantunette ette riitaantune 2nd plur. lienette riitaantuneet ette liene riitaantuneet
3rd plur. riitaantunevat eivät riitaantune 3rd plur. lienevät riitaantuneet eivät liene riitaantuneet
passive riitaannuttaneen ei riitaannuttane passive lienee riitaannuttu ei liene riitaannuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st riitaantua present riitaantuva riitaannuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riitaantuakseni riitaantuaksemme
2nd riitaantuaksesi riitaantuaksenne
3rd riitaantuakseen
riitaantuaksensa
past riitaantunut riitaannuttu
2nd inessive2 riitaantuessa riitaannuttaessa agent3 riitaantuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riitaantuessani riitaantuessamme
2nd riitaantuessasi riitaantuessanne
3rd riitaantuessaan
riitaantuessansa
negative riitaantumaton
instructive riitaantuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive riitaantumassa
elative riitaantumasta
illative riitaantumaan
adessive riitaantumalla
abessive riitaantumatta
instructive riitaantuman riitaannuttaman
4th4 verbal noun riitaantuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riitaantumaisillani riitaantumaisillamme
2nd riitaantumaisillasi riitaantumaisillanne
3rd riitaantumaisillaan
riitaantumaisillansa

Further reading edit