Open main menu
See also: ríki and rīki

Contents

ChuukeseEdit

VerbEdit

riki

  1. to turn, change direction

FinnishEdit

NounEdit

riki

  1. (nautical) rig
  2. (nautical) shaft of an outboard motor

DeclensionEdit

Inflection of riki (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative riki rikit
genitive rikin rikien
partitive rikiä rikejä
illative rikiin rikeihin
singular plural
nominative riki rikit
accusative nom. riki rikit
gen. rikin
genitive rikin rikien
partitive rikiä rikejä
inessive rikissä rikeissä
elative rikistä rikeistä
illative rikiin rikeihin
adessive rikillä rikeillä
ablative rikiltä rikeiltä
allative rikille rikeille
essive rikinä rikeinä
translative rikiksi rikeiksi
instructive rikein
abessive rikittä rikeittä
comitative rikeineen

AnagramsEdit


JapaneseEdit

RomanizationEdit

riki

  1. Rōmaji transcription of りき

Old SaxonEdit

PronunciationEdit

Etymology 1Edit

From Proto-Germanic *rīkiją.

NounEdit

rīki n

  1. kingdom, empire
  2. power, authority
DeclensionEdit


Etymology 2Edit

From Proto-Germanic *rīkijaz.

AdjectiveEdit

rīki (comparative rīkiro, superlative rīkist)

  1. powerful, mighty
  2. rich
DeclensionEdit


DescendantsEdit
  • Middle Low German: rik
    • Low German: rik