ruostumaton

FinnishEdit

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈruo̯stumɑton/, [ˈruo̞̯s̠t̪uˌmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): ruos‧tu‧ma‧ton

AdjectiveEdit

ruostumaton (comparative ruostumattomampi, superlative ruostumattomin)

  1. (metallurgy) stainless, rustproof

DeclensionEdit

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomine
Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ruostumattomani ruostumattomamme
2nd person ruostumattomasi ruostumattomanne
3rd person ruostumattomansa

Derived termsEdit

NounEdit

ruostumaton

  1. Short for ruostumaton teräs, stainless steel.

DeclensionEdit

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomineen
Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person ruostumattomani ruostumattomamme
2nd person ruostumattomasi ruostumattomanne
3rd person ruostumattomansa

SynonymsEdit

ParticipleEdit

ruostumaton

  1. Negative participle of ruostua.

AnagramsEdit