ruostumaton

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruo̯stumɑton/, [ˈruo̞̯s̠t̪uˌmɑt̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): ruos‧tu‧ma‧ton

Adjective

ruostumaton (comparative ruostumattomampi, superlative ruostumattomin)

1. (metallurgy) stainless, rustproof

Declension

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		ruostumaton	ruostumattomat
genitive		ruostumattoman	ruostumattomien
partitive		ruostumatonta	ruostumattomia
illative		ruostumattomaan	ruostumattomiin
		singular	plural
nominative		ruostumaton	ruostumattomat
accusative	nom.	ruostumaton	ruostumattomat
	gen.	ruostumattoman
genitive		ruostumattoman	ruostumattomien ruostumatontenrare
partitive		ruostumatonta	ruostumattomia
inessive		ruostumattomassa	ruostumattomissa
elative		ruostumattomasta	ruostumattomista
illative		ruostumattomaan	ruostumattomiin
adessive		ruostumattomalla	ruostumattomilla
ablative		ruostumattomalta	ruostumattomilta
allative		ruostumattomalle	ruostumattomille
essive		ruostumattomana	ruostumattomina
translative		ruostumattomaksi	ruostumattomiksi
instructive		—	ruostumattomin
abessive		ruostumattomatta	ruostumattomitta
comitative		—	ruostumattomine

Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	ruostumattomani	ruostumattomamme
2nd person	ruostumattomasi	ruostumattomanne
3rd person	ruostumattomansa

Derived terms

• ruostumattomuus

Noun

ruostumaton

1. Short for ruostumaton teräs, stainless steel.

Declension

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		ruostumaton	ruostumattomat
genitive		ruostumattoman	ruostumattomien
partitive		ruostumatonta	ruostumattomia
illative		ruostumattomaan	ruostumattomiin
		singular	plural
nominative		ruostumaton	ruostumattomat
accusative	nom.	ruostumaton	ruostumattomat
	gen.	ruostumattoman
genitive		ruostumattoman	ruostumattomien ruostumatontenrare
partitive		ruostumatonta	ruostumattomia
inessive		ruostumattomassa	ruostumattomissa
elative		ruostumattomasta	ruostumattomista
illative		ruostumattomaan	ruostumattomiin
adessive		ruostumattomalla	ruostumattomilla
ablative		ruostumattomalta	ruostumattomilta
allative		ruostumattomalle	ruostumattomille
essive		ruostumattomana	ruostumattomina
translative		ruostumattomaksi	ruostumattomiksi
instructive		—	ruostumattomin
abessive		ruostumattomatta	ruostumattomitta
comitative		—	ruostumattomineen

Possessive forms of ruostumaton (type onneton)
possessor	singular	plural
1st person	ruostumattomani	ruostumattomamme
2nd person	ruostumattomasi	ruostumattomanne
3rd person	ruostumattomansa

Synonyms

• rosteri

Participle

ruostumaton

1. Negative participle of ruostua.

Anagrams

• asuntomurto