siemen

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *seemen, borrowed from Proto-Baltic *sēˀmen, from Proto-Indo-European *séh₁mn̥. Doublet of hieman.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsie̯men/, [ˈs̠ie̞̯me̞n]
• Rhymes: -iemen
• Syllabification: sie‧men

Noun

siemen

1. seed
2. (dated) semen

   Synonym: siemenneste

3. precursor

Declension

Inflection of siemen (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative		siemen	siemenet
genitive		siemenen	siemenien siementen
partitive		siementä	siemeniä
illative		siemeneen	siemeniin
		singular	plural
nominative		siemen	siemenet
accusative	nom.	siemen	siemenet
	gen.	siemenen
genitive		siemenen	siemenien siementen
partitive		siementä	siemeniä
inessive		siemenessä	siemenissä
elative		siemenestä	siemenistä
illative		siemeneen	siemeniin
adessive		siemenellä	siemenillä
ablative		siemeneltä	siemeniltä
allative		siemenelle	siemenille
essive		siemenenä	siemeninä
translative		siemeneksi	siemeniksi
instructive		—	siemenin
abessive		siemenettä	siemenittä
comitative		—	siemenineen

Possessive forms of siemen (type sisar)
possessor	singular	plural
1st person	siemeneni	siemenemme
2nd person	siemenesi	siemenenne
3rd person	siemenensä

Derived terms

• siemenetön
• siementää

Compounds

• omenansiemen
• siemenaihe
• siemenjohdin
• siemenkota
• siemenneste
• sinapinsiemen

See also

• paimen

Anagrams

• mesien, seimen

---

Karelian

Noun

siemen

1. seed